Nelilehti ja Pyhä-Sylvanus heilauttivat hattuaan jalolle paarille ja lähtivät eteenpäin. Ehdittyään muutaman askeleen käytävässä joutuivat he vastakkain muutaman aivan pienen miehen kanssa, joka nähtävästi oli kyttyräselkäinen, sillä hänen selkänsä kohosi esiin pään yläpuolelta, kun hän keikailevalla ja mielistelevällä tavalla keinutteli ruumistaan.
— On turhaa, sanoi Nelilehti, kääntyä tuon puoleen.
— Kukapa tietää, äännähti Pyhä-Sylvanus.
— Uskokaa minua: minä tunnen hänet, jatkoi tallimestari, — minä olen hänen uskottunsa. Hän on tyytyväinen itseensä ja joka suhteessa mieltynyt omaan olemukseensa, ja hänellä on siihen syynsä. Tämä pieni kyttyräselkä on naisten lemmikki. Hovinaiset ja kaupungin naiset, näyttelijättäret, porvarisnaiset, ilotytöt, niin keikailevat ja tekopyhät kuin uskovaisetkin, ylpeimmätkin ja kauneimmatkin, kaikki ovat hänen jalkojensa juuressa. Heitä tyydyttääkseen hän hukkaa terveytensä ja elämänsä, hän on käynyt synkkämieliseksi, onnenkantajan virka alkaa käydä hänelle raskaaksi.
Aurinko oli jo mailleen painumassa ja kuultuaan, ettei kuningas tänään ollenkaan näyttäytyisi, lähtivät viimeisetkin hovimiehet pois, jättäen hovihuoneustot autioiksi.
— Antaisin kyllä mielelläni oman paitani, sanoi Nelilehti; voinpa vakuuttaa, että minulla on erittäin onnellinen luonnonlaatu. Minä olen aina tyytyväinen; minä syön ja juon hyvin. Minua kehutaan kukoistavan näköiseksi; minun kasvojani pidetään miellyttävinä. Eikä minulla olekaan kasvojeni suhteen mitään valittamista. Mutta virtsarakkoani sensijaan kuumottaa ja painaa niin että se turmelee minulta elämänilon. Tänä aamuna päästin ilmoille kiven, joka oli suuri kuin kyyhkysen muna. Pelkään, että minun paidastani ei olisi mitään hyötyä kuninkaalle.
— Antaisin minäkin omani, sanoi Pyhä-Sylvanus. Mutta on sitä kiveni minullakin, ja se kivi on vaimoni. Olen naimisissa rumimman ja ilkeimmän luontokappaleen kanssa, mitä koskaan on maailmassa ollut, ja vaikkakin tiedän, että tulevaisuus on Jumalan kädessä, lisään vahvalla vakaumuksella: ilkeimmän ja rumimman kanssa, mitä koskaan tulee maan pinnalla olemaan, sillä sellaisen alkukuvan toistuminen on niin epätodennäköistä, että voi yksinkertaisesti pitää sitä mahdottomana…
Sitten luopuen tästä kiusallisesta puheenaineesta hän jatkoi:
— Nelilehti, ystäväni, olemme erehtyneet suunnasta. Onnellista ei tule etsiä hovista eikä tämän maailman mahtavien parista.
— Te puhutte kuin filosofi, tokaisi siihen Nelilehti; te haastelette aivan kuin tuo kerjäläinen Jean-Jacques [tarkoittaa Jean-Jacques Rousseauta]. Te teette siinä itsellenne vääryyttä. Onnellisia ja onnen arvoisia henkilöitä on kyllä yhtä paljon kuninkaan palatsissa ja ylhäisön salongeissa kuin kirjailijakahviloissa ja työväen kapakoissa. Jos emme olekaan tänään sellaista löytäneet näiden seinien sisältä, niin johtuu se siitä, että on myöhäinen hetki ja että meillä ei sattunut olemaan suotuista onnea. Menkäämme tänä iltana kuningattaren pelihuoneeseen ja me onnistumme varmasti paremmin.