— Tässä on, hyvät herrat, Styrian, Palatinan, Karamanian, Kaukasian ja Weikselin sotakartat. Armeijan asemat ja liikkeet ovat tarkoin merkityt näille kartoille somilla, pienillä lipuilla varustettuina suunnikkaina ja taistelujen järjestys on niissä mallikelpoinen. Tämä järjestys määrätään tavallisesti taistelujen jälkeen, ja suurten sotapäällikköjen nerous on juuri siinä, että he omaksi kunniakseen osaavat korottaa järjestelmän piiriin sattuman oikut. Mutta Volmarin herttua on aina kaikki edeltäpäin ottanut lukuun.
Silmäilkää esimerkiksi tätä mainehikkaan Baskirin taistelun asemapiirrosta, joka on tehty käyttämällä mittakaavaa 1:10000. Siinä Volmar voitti turkkilaiset harvinaisen nerokkaan asetelmataitonsa avulla. Taistelua oli käyty jo kello viidestä aamulla kello neljään iltapäivällä. Volmarin joukot, jotka olivat nihkiväsyneitä ja vailla ampumavaroja, alkoivat peräytyä epäjärjestyksessä, rohkea marsalkka seisoi viimein yksinään Alutan yli vievän sillan päässä, pistooli kummassakin kädessä, ampuen pakolaisia. Hän teki jo peräytymistä hänkin, mutta sai tietää, että viholliset täydessä epäjärjestyksessä syöksyivät Tonavaan. Heti hän kääntyi päin, alkoi vimmatusti ajaa heitä takaa ja sai heistä lopullisen voiton. Tämä voitto tuotti hänelle viisisataa tuhatta frangia tuloja sekä avasi hänelle ritarihuoneen ovet.
Hyvät herrat, luuletteko voivanne löytää onnellisempaa ihmistä kuin Elbruzzon ja Baskirin voittaja on? Hän on muuttumattomalla menestyksellä tehnyt neljätoista sotaretkeä, voittanut kuudessakymmenessä järjestetyssä taistelussa ja pelastanut kolme kertaa täydellisestä häviöstä kiitollisen isänmaansa. Nyt hän kunnian ja maineen kruunaamana, rikkaudessa ja rauhassa, jatkaa vielä korkeaa vanhuuttaan ohi elämän tavallisten päätepisteitten.
— Hän on totta tosiaan onnellinen, sanoi Nelilehti. Tai mitä te arvelette, Pyhä-Sylvanus?
— Pyytäkäämme päästä hänen puheilleen, vastasi yksityisasiain sihteeri.
Palatsin sisälle tultuaan astuivat he ensin avaran eteisen poikki, jossa kohosi marsalkan ratsas-kuvapatsas.
Sen jalustaan oli kaiverrettu seuraavat ylpeät sanat: "Isänmaan kiitollisuuden ja maailman ihailun huomaan uskon molemmat tyttäreni Elbruzzon ja Baskirin." Kunniaportaat johtivat kahtena valtavana marmoripykälä-kaarena haarniskoin ja lipuin koristettujen seinämien välitse laajalle sillakkeelle, ja tämä vei eräälle ovelle, jonka puoliskoita kaunistivat voitonmerkkeinä saadut aseet ja liekehtivät granaattit ja yläpuolella riippui kolme kultakruunua, jotka kuningas, parlamentti ja kansakunta olivat lahjoittaneet Volmarin herttualle, isänmaansa pelastajalle.
Pyhä-Sylvanus ja Nelilehti pysähtyivät syvän kunnioituksen jäykistäminä tämän suljetun oven eteen; ajatellessaan että ainoastaan tämä ovi enää erotti heidät tästä suuresta sankarista, joutuivat he sellaisen mielenliikutuksen valtaan, että jäivät kuin naulitut kynnykselle, uskaltamatta mennä häiritsemään niin suuren kunnian tyyssijaa.
Pyhä-Sylvanus muisteli Elbruzzon taistelun muistoksi lyötyä mitalia, jonka nurealla puolella näkyi marsalkka kruunaamassa siivekästä voitonjumalatarta sekä tällainen mahtava reunakirjoitus: Victoria Caesarem et Napoleonem coronavit; major autem Volmarus coronat Victoriam. [Voitonjumalatar kruunasi Caesarin ja Napoleonin; mutta vielä suurempana Volmar seppelöitsi voitonjumalattaren. Suom.] Ja hän mutisi:
— Tämä mies on kuin sata tavallista ihmistä.