— Nelilehti, vastasi yksityisasiain sihteeri, minä en ole yhteiskunnan vihollinen, minä en ole yhteisen onnen vastustaja. Puhun siis teille rikkaista kunnon ihmisenä ja kunnon kansalaisena. Rikkaat ovat kunnioituksen ja rakkauden arvoisia; he ylläpitävät valtiota samalla kun he kartuttavat omia rikkauksiaan ja ovat tahtomattaankin hyväntekeväisiä elättäessään suuria määriä ihmisiä, jotka työskentelevät heidän omaisuutensa lisäämiseksi. Oh, kuinka yksityisomaisuus sentään on kaunis, arvokas ja erinomainen asia! Kuinka viisaan lainsäätäjän tuleekaan sitä turvata ja vaalia, ja erioikeuksin suojata sen olemassaoloa! Ja kuinka toiselta puolen on kohtuutonta, väärää ja vilpillistä, kaikkien pyhimpien oikeuksien ja kunnioitettavimpien etujen vastaista sekä turmiollista valtion varallisuudelle, vahingoittaa pääomaa! On suorastaan meidän yhteiskunnallinen velvollisuutemme uskoa rikkaiden hyvyyteen ja suloista on myös uskoa heidän onneensa. Lähtekäämme siis matkaan, Nelilehti!
7. LUKU.
Rikkauden suhde onneen.
Päättäen ensin kääntyä kaikista parhaimman ja rikkaimman, Jaakko Felgina-Koburgin puoleen, joka omisti kokonaisia vuoria kultaa, kokonaisia kaivoksia timantteja, kokonaisia petroolimeriä, he kiersivät kauan hänen puutarhansa muurien vierustaa, jotka sulkivat sisäänsä äärettömiä niittyjä, metsiä, taloja ja kyliä; ja jokaiselta portilta, josta he pyrkivät sisälle tähän valtakuntaan, lähetettiin heidät jollekin toiselle. Väsyneinä vihdoin tähän edestakaisin kulkemiseen ja kieppumiseen he, nähdessään erään työmiehen, joka vaakunalla varustetun ristikon edessä muserteli rikki tien kiviä, kysyivät tältä, eikö tässä mahdollisesti ollut se käytävä, joka vei herra Jaakko Felgina-Koburgin luo, he kun tahtoivat häntä tavata.
Mies oikaisi vaivaloisesti laihaa selkärankaansa, kääntäen heihin kuopalliset, suurilla sankalaseilla naamioidut kasvonsa.
— Herra Jaakko Felgina-Koburg olen minä, sanoi hän.
Ja nähdessään heidän hämmästyvän, hän jatkoi:
— Sären kiviä; se on ainoa huvitukseni.
Sitten kumartuen uudestaan hän iski vasarallaan kiveen, joka pirstautui särähtäen.
He lähtivät pois.