Heidän vieressään istui muuan pitkä, laiha mies juoden maitoa; hän istui kumarassa kaksin kerroin velttona kuin höyhenpatja; hänen suuret haljakat silmänsä valuivat puoliväliin poskia; hänen nenänsä riippui suun kohdalla. Hän näytti vajonneen tuskan valtaan ja katseli murheellisesti Nelilehden jalkoja.
Parikymmentä minuuttia niihin tuijotettuaan hän nousi synkästi ja päättäväisesti, lähestyi ylimäistä tallimestaria ja pyytäen anteeksi tunkeilevaisuuttaan sanoi:
— Hyvä herra, sallikaa minun tehdä teille kysymys, joka on minulle erinomaisen tärkeä. Paljonko maksatte puolisaappaistanne?
— Vaikka kysymyksenne onkin vähän omituinen, vastasi Nelilehti, ei mikään estä minua siihen vastaamasta. Olen maksanut tästä parista kuusikymmentäviisi frangia.
Kauan aikaa tarkasteli tuntematon sitten vuorotellen omaa ja puhetoverinsa jalkaa, vertaillen molempia jalkinepareja mitä yksityiskohtaisimman tarkasti.
Sitten hän vallan kalpeana ja liikutuksesta värisevällä äänellä huudahti:
— Te sanotte maksavanne tällaisista puolisaappaista kuusikymmentäviisi frangia! Oletteko aivan varma asiastanne?
— Tietysti.
— Herraseni, ajatelkaa tarkasti, mitä sanotte!
— Ohoh! murisi Nelilehti, joka alkoi käydä kärsimättömäksi, olettepa te lystikäs suutari, hyvä herra.