Palattuaan takaisin kylään, jonka vouti samalla oli kapakanomistaja, nuo molemmat kuninkaan lähettiläät ottivat pienen naukun hänen kanssaan ja kyselivät, eikö hän sattumalta ehkä tuntenut onnellista ihmistä.
— Arvoisat herrat, vastasi hän, menkää tuohon kylään, jonka valkoisten talojen näette heloittavan tuolla vuoren rinteellä laakson toisella puolella, ja menkää kirkkoherra Puolikintaan puheille; hän ottaa teidät hyvin vastaan, ja silloin näette edessänne onnellisen ihmisen, joka myös ansaitsee onnensa. Tuon matkan te suoritatte kahdessa tunnissa.
Kylävouti tarjosi heille vuokrattaviksi omat hevosensa. He lähtivät heti aamiaisen jälkeen.
Eräs nuori mies, joka ratsasti heidän jäljessään paremmalla hevosella, tavoitti heidät ensimäisessä ylämäessä. Hänellä oli avomieliset kasvojen piirteet, ja hän oli terveen ja iloisen näköinen. He ryhtyivät puheisiin hänen kanssaan.
Kuultuaan, että he olivat menossa kirkkoherra Puolikintaan luo, virkahti nuorukainen:
— Viekää hänelle paljon terveisiä. Minä itse menen vielä vähän ylemmäksi Urpukummulle asti, jossa asun kauniiden laitumien keskellä. Sinne kiirehdin.
Hän kertoi heille, että hän oli nainut naisista suloisimman ja parhaimman, joka oli lahjoittanut hänelle kaksi lasta, kaunista kuin aurinko, tytön ja pojan.
— Minä tulen kaupungista, jatkoi hän iloisella äänellä, ja olen ostanut sieltä hyvin kauniita valmiiksi leikattuja pukukankaita muotilehtineen ja malleineen, joista näkee, miltä ne tulevat näyttämään valmiina. Liisi (se on vaimoni nimi) ei tiedä mitään tästä lahjasta, jonka hänelle tuon. Annan hänelle kääryt avaamattomina; onpa tosiaan hauskaa katsella, miten hänen somat sormensa kuumeisen kärsimättömästi irroittelevat sidelankoja. Hän tulee hyvin tyytyväiseksi; hänen ihastuneet silmänsä suuntautuvat minuun raikkaasta riemusta loistavina; ja hän rientää syliini. Me olemme onnellisia, Liisini ja minä. Neljä vuotta olemme jo olleet naimisissa ja me rakastamme toisiamme päivä päivältä yhä enemmän. Meillä on koko tämän seudun lihavimmat laidunmaat. Meidän palvelijamme ovat myöskin onnellisia; he ovat yhtä hyviä niittämään kuin tanssimaan. Teidän pitää tulla meitä tervehtimään jonakin sunnuntaina, hyvät herrat; saatte maistaa meidän kotitekoista valkoviiniämme ja nähdä, miten maan sorjimmat tytöt ja komeimmat pojat tanssivat, miten poika riuhtaisee tuosta viereltänne tanssitettavansa ja lennättää hänet ilmaan kuin höyhenen vain. Meidän talomme on noin puolen tunnin matkan päässä täältä. Käännytään ensin oikeaan noiden kahden kallionkielen välistä, jotka näette tuolla viidenkymmenen askeleen päässä edessänne ja joita nimitetään Kauriinjaloiksi; sitten mennään erään virran poikki vievän puusillan yli, jolloin tullaan pieneen mäntymetsään, joka suojelee meitä pohjoistuulta vastaan. Vähemmän kuin puolen tunnin kuluttua olen jo pikku perheeni helmassa, jossa silloin on oleva neljä hyvin tyytyväistä ihmistä, sen takaan.
— Täytyy pyytää hänen paitaansa, kuiskasi Nelilehti Pyhä-Sylvanukselle; otaksun että se on ainakin yhtä arvokas kuin kirkkoherra Puolikintaan.
— Samaa minäkin luulen, vastasi Pyhä-Sylvanus.