— Minusta se on vastenmielistä, — vastasi kuningas.
Professori Aasinleuka tuli selityksineen avuksi.
— Ei Teidän Majesteettinne vatsa eikä myöskään sisälmystö ole sairas, mutta jos ne kuitenkin aiheuttavat teille kärsimyksiä, niin se tapahtuu, sanokaamme vaikka näin, myötätunnosta keskushermostoanne kohtaan, jonka lukemattomat ärtyneet ja hämmentyneet säikeet riipovat joka suuntaan vatsaa ja sisälmyksiä ikäänkuin hehkutetut platinalangat.
— Neurastenia, jatkoi Aasinleuka, kas siinä oikea patologinen Proteus.
Mutta kuningas lähetti heidät molemmat pois.
Kun he olivat menneet, virkahti herra Pyhä-Sylvanus, kuninkaan yksityisasiain sihteeri:
— Sire, kysykää neuvoa tohtori Rodrigolta.
— Niinpä niin, sire, sanoi herra Nelilehti, lähettäkää hakemaan tohtori
Rodrigoa. Ei ole enää muuta neuvoa.
Tähän aikaan tohtori Rodrigo herätti huomiota kautta maailman. Hän näkyi melkein yht’aikaa kaikissa maailman paikoissa. Hän otti käynneistään sellaisen maksun, että miljoonamiehetkin tunnustivat hänen arvonsa. Hänen virkaveljensä kautta koko maapallon, mitä he sitten yksityisesti ajattelivatkin hänen taidostaan ja luonteensa laadusta, puhuivat kuitenkin eräänlaisella kunnioituksella miehestä, joka oli äkkiä saanut nostetuksi lääkärinpalkkiot siihen asti kuulumattomaan korkeuteen; monet ylistivätkin hänen menetelmiään, väittäen osaavansa samoja ja käyttävänsä niitä halvemmalla, ja se vain lisäsi hänen maailmanmainettaan. Mutta kun tohtori Rodrigoa huvitti sulkea pois sairashoidostaan kaikki laboratoriotuotteet ja apteekkien valmisteet ja kun hän ei milloinkaan seurannut lääkekirjojen kaavoja, olivat hänen parannuskeinonsa hämmästyttävän outoja ja eriskummallisia.
Vaikka herra Pyhä-Sylvanus ei ollutkaan koskaan itse turvautunut
Rodrigon apuun, luotti hän kuitenkin täydellisesti häneen ja uskoi kuin
Jumalaan.