Ylienkelillä oli kädessään vaaka, ja hän asetteli kuppeihin punnittavaa ja punnuksia. Nicolas Nerli havaitsi painavammalla puolella ne leskein kalleudet, joita piti panttina, suuren määrän ropojen rippeitä, jotka oli oikeudetta pitänyt ominaan, ja eräitä erinomaisen kauniita kultakolikoita, jotka olivat yksin hänen, koronkiskomisella tai petoksella hankittuja. Samassa hän jo tajusi pyhän Mikaelin punnitsevan siinä hänen edessään hänen jo päättynyttä elämäänsä. Nicolas Nerli muuttui tarkkaavaiseksi ja huolestuneeksi.
— Messer Pyhä Mikael, sanoi hän, jos kerran sijoitatte toiselle puolen kaiken eläessäni hankkimani ansion, niin suvaitkaa sijoittaa toiselle puolelle ne kauniit lahjoitukset, joilla olen jalosti ilmaissut hurskauttani. Älkää unohtako Santa Maria Novellan tuomiokirkkoa, jonka rakentamiseen olen antanut hyvän kolmanneksen, älkää myöskään kaupungin muurien ulkopuolella sijaitsevaa sairaalaani, jonka olen rakennuttanut kokonaan omilla rahoillani.
— Älä pelkää, Nicolas Nerli, vastasi ylienkeli. Minä en unohda mitään.
Hän tarttui kirkastetulla kädellään Santa Marian tuomiokirkkoon ja sijoitti sen sekä sairaalan veistokuvilla ja maalauksilla koristettuine friiseineen kevyempään vaakakuppiin. Mutta kuppi ei siitä ollenkaan painunut.
Pankkiiri tuli siitä kovin levottomaksi.
— Messer Pyhä Mikael, virkkoi hän, etsikää vielä jotakin. Te ette ole asettanut kevyemmälle puolelle Pyhän Johanneksen kirkkoon lahjoittamaani kaunista vihkivesimaljaa, ette myöskään Pyhän Andreaksen saarnatuolia, jossa Herramme Jeesuksen Kristuksen kastaminen on esitetty luonnollisessa koossa. Se teos tuli minulle erittäin kalliiksi.
Ylienkeli asetti saarnastuolin ja vihkivesimaljan sairaalan katolle vaakakuppiin, joka ei vähääkään painunut. Nicolas Nerli alkoi tuntea kylmän hien tihkuvan otsalleen.
— Messer Ylienkeli, kysyi hän, tiedättekö varmaan, että vaakanne on tarkka?
Pyhä Mikael vastasi hymyillen, että vaikka hänen vaakansa ei ollutkaan samaa mallia kuin Parisin panttilainaajien ja Venezian rahanvaihtajain, se oli kuitenkin moitteettoman täsmällinen.
— Onko se mahdollista! huokasi Nicolas Nerli kalmankalpeana. Tuo tuomiokirkko, tuo saarnastuoli, tuo allas, tuo sairaala kaikkine vuodesijoineen eivät siis paina enempää kuin oljenkorsi, kuin linnun untuva!