Iloinen Buffalmacco
Buonamico di Cristofano detto Buffalmacco pittore Fiorentino, il qual fu discepolo d'Andrea Tafi, e come uomo burlevole celebrato da Messer Giovanni Boccaccio nel suo Decamerone, fu come si sa carissimo compagno di Bruno e di Calendrino pittori ancor essi faceti e piacevoli, e, come si può vedere nell' opere sue sparse per tutta Toscana, di assai buon giudizio nell' arte sua del dipignere.
(Vite de più eccellenti pittori, da M. Giorgio
Vasari. — Vita di Buonamico Buffalmacco.)
["Buonamico di Cristofano, Buffalmaccon nimellä mainittu, Andrea Tafin oppilas ja messer Giovanni Boccaccion Decameronessaan kujeelliseksi mieheksi kuvailema, oli, kuten tiedetään, kahden yhtä leikkisän ja mukavan maalaajan Brunon ja Calendrinon paras kumppani ja osoitti, kuten hänen kaikkialla Toskanassa tavattavista teoksistaan huomaa, sangen hyvää älyä omassa taiteessaan.">[
1
TORAKAT
Buonamico Cristofani, firenzeläinen, jota hilpeän mielenlaatunsa vuoksi mainittiin Buffalmaccon nimellä, oli varhaisessa nuoruudessaan oppilaana Andrea Tafin, maalaajan ja mosaiikkitaiteilijan ateljeessa. Tafi oli taitava mestari. Hän oli käynyt Veneziassa siihen aikaan, jolloin Apollonius peitti mosaiikeilla San Marcon seinät, ja oli viekkaudella saanut selville kreikkalaisen huolellisesti varjelemat salaiset menetelmät. Hänen palattuaan kotikaupunkiinsa taito muodostaa kuvia liittämällä yhteen lukematon joukko pieniä erivärisiä lasineliöitä teki hänet niin kuuluisaksi, ettei hän voinut suorittaa kaikkia tarjottuja tehtäviä. Joka päivä, aamuhartauden hetkestä aina iltamessuun saakka, hän työskenteli jossakin kirkossa, telineillään, kuvaten Kristusta kuolleena tai Kristusta kunniassaan, patriarkkoja, profeettoja tai Jobin tai Nooakin historiaa. Ja koska hän oli kärkäs maalaamaan freskojakin, jauhetuin värein, kreikkalaiseen tapaan, joka oli ainoa silloin tunnettu, hän ei levännyt milloinkaan eikä sallinut oppilaittensakaan levätä. Hänellä oli tapana sanoa heille:
— Minunlaisteni, joiden hallussa ovat kauniit salaisuudet ja jotka ovat eteviä taiteessaan, tulee alinomaa suunnata henkensä ja käsivartensa kohti tehtäviään siten hankkien itselleen paljon rahaa ja jättäen jälkeensä kestävän muiston. Ja ellen minä, joka olen aivan vanha ja iän ruhjoma, ollenkaan säästele vaivojani, niin teidän, nuorten, väkeväin ja vikaantumattomain, tulee toimia kaikin voimin palveluksessani.
Jotta hänen värinsä, lasitahtaansa ja silausaineensa olisivat valmiina päivän sarastaessa, hän velvoitti nuorukaiset nousemaan yösydännä. Mikään ei ollut kiusallisempaa Buffalmaccolle, joka oli tottunut pitkiin ilta-aterioihin ja liikkui mielellään kaduilla niinä vuorokauden hetkinä, joina kaikki kissat ovat harmaita. Hän meni myöhään levolle ja nukkui mielin määrin, koska omatunto oli kaikesta huolimatta rauhallinen. Kun siis Tafin äreä ääni herätti hänet sikeimmästä unesta, hän käänsi kylkeä eikä ollut kuulevinaan. Mutta mestari ei väsynyt huutamaan. Tarpeen vaatiessa hän tuli oppipoikansa huoneeseen, veti viipymättä pois peitteen ja kaatoi vesimaljan nukkujan niskaan.
Buffalmacco lähti haluttomana, toinen jalka kengittynä, toinen vielä kenkimättä, pimeään ja kylmään ateljeehen jauhamaan värejä ja mietti siinä jauhaessaan ja noituessaan, miten voisi tuonnempana välttää niin ilkeän vastoinkäymisen. Hän mietti kauan keksimättä mitään hyödyllistä tai hyvää, mutta hänen henkensä ei ollut suinkaan hedelmätön: kerran, aamun koitteessa, siinä iti kelvollinen ajatus.