Saadakseen sen toteutetuksi Buffalmacco odotti, kunnes mestari oli poistunut. Päivän valjettua Tafi pisti tapansa mukaan nuttunsa taskuun pullon Chiantin viiniä ja ne kolme kovaksikeitettyä munaa, jotka muodostivat hänen tavanmukaisen aamuruokansa, kehoitti oppilaitaan sulattamaan lasia sääntöjen mukaisesti ja kaikkea mahdollista varovaisuutta noudattaen ja lähti työskentelemään San Giovanni-kirkkoon, joka on ihmeen kaunis ja ihailtavan taidokkaasti suunniteltu muinaiseen tyyliin. Hän suoritti siellä silloin mosaiikkitöitä, jotka esittivät Enkeleitä, Ylienkeleitä, Keruubeja, Seraafeja, Väkevyyksiä, Valtaistuimia ja Herruuksia, Jumalan huomattavimpia tekoja valon luomisesta vedenpaisumukseen asti, Joosepin ja hänen kahdentoista veljensä historiaa, Jeesuksen Kristuksen historiaa siitä hetkestä, jona hän sikisi äitinsä kohdussa, aina hänen taivaaseenastumiseensa saakka ja pyhän Johannes Kastajan elämää. Hän näki paljon vaivaa upottaessaan kuvioita sementtiin ja niitä taiteellisesti järjestellessään ja odotti niinmuodoin saavansa tästä suuresta teoksesta ja näistä monista kuvioista hyötyä ja mainetta. Kun siis mestari oli poistunut, Buffalmacco kiiruhti ryhtymään yritykseen, jonka oli keksinyt. Hän laskeutui kellariin, joka leipurin kellariin yhtyen oli täynnä jauhonhajun sinne houkuttelemia torakoita. Kuten tiedetään, kuhisee näitä eläimiä leipomoissa, majataloissa ja myllyissä. Ne ovat litteitä ja pahanhajuisia hyönteisiä, jotka kuljettavat kömpelösti, pitkien karvaisten jalkojensa varassa kellervää selkäkuortansa. [Tulisi sanoa peitinsiipiänsä. Selkäkuori on epäsovelias, kerrassaan epäsovelias. Tässä on puheena itämainen torakka, joka on levinnyt koko Eurooppaan.]
Niiden sotien aikana, jotka punasivat verellä Arbian ja ruokkivat aatelismiesten hurmeella öljypuiden juuria, näillä inhoittavilla hyönteisillä oli Toskanassa kaksi nimeä: firenzeläiset kutsuivat niitä sienalaisiksi, ja sienalaiset kutsuivat niitä firenzeläisiksi. [Venäjällä niitä nimitetään preussilaisiksi "prusaki". Preussissa venäläisiksi ("Russen").]
Kelpo Buffalmacco hymyili nähdessään niiden liikkuvan niinkuin liikkuvat tonttujen keihäsottelussa kääpiöritarijoukon pienoiset kilvet.
— Ohhoh! virkkoi hän itsekseen. Ovatpa ne surullisia turilaita. Ne eivät rakastaneet kevätaikaa, ja Jupiter rankaisi niitä niiden tunteettomuuden tähden. Hän tuomitsi ne kiipeilemään pimeässä siipiensä hyödytöntä painoa kantaen, jotta ne siten opettaisivat ihmisiä nauttimaan elämästä lemmen valta-aikana.
Niin Buffalmacco puheli itsekseen, sillä hän oli samoinkuin kaikki muutkin ihmiset taipuvainen löytämään luonnosta intohimojensa ja tunteittensa vertauskuvia pitäen itse ylimpänä onnenaan saada juoda, huvitella kauniiden naisten seurassa ja nukkua kyllikseen vuoteessa, joka on talvella lämmin ja kesällä viileä.
Mutta koska hän ei ollut laskeutunut kellariin miettiäkseen viisaita lauseita ja vertauskuvia, hän toteutti nopeasti aikomuksensa. Hän otti pari tusinaa torakoita pitämättä lukua sukupuolesta enempää kuin iästäkään ja pisti ne pussiin, jonka oli tuonut mukanaan. Sitten hän lähti, piilotti pussin vuoteensa alle ja palasi ateljeehen, missä hänen kumppaninsa Bruno ja Calendrino maalasivat mestarin luonnosten mukaan kunnon pyhää Fransiskusta saamassa stigma-merkkejä käsiinsä ja jalkoihinsa ja miettivät, millä keinoin viihdyttäisivät mustasukkaista rajasuutaria Memmiä, jonka vaimo oli kaunis ja myötämielinen.
Buffalmacco, joka ei suinkaan ollut kömpelömpi kuin hänen molemmat toverinsa, nousi telineille ja alkoi maalata siipiä sille serafiselle krusifiksille, joka laskeutui alas taivaasta suodakseen Autuaalle viisi rakkauden haavaa. Buffalmacco koki parhaansa mukaan vivahdutella tuota taivaallista höyhenistöä kaikin sateenkaaren värein. Tämä työ askarrutti häntä kaiken päivää, ja vanha Tafi ei voinut San Giovannista palattuaan olla hieman kiittämättä oppilastansa. Se ei ollut hänelle helppoa, sillä vanhuus ja varallisuus olivat tehneet hänet nyreäksi ja ylenkatseelliseksi.
- — Poikani, lausui hän oppilailleen, nuo siivet on väritetty varsin loistavasti. Buffalmacco varmaan ehtisi hyvinkin pitkälle maalaustaiteessa, jos hän sitä vääjäämättömämmin harrastaisi. Mutta hän ajattelee liian paljon irstauden harjoittamista. Suuria yrityksiä ihminen kykenee suorittamaan ainoastaan itsepintaisesti työskentelemällä. Calendrino taas voisi uutteruutensa nojalla kohota teidän kaikkien mestariksi, ellei hän olisi perin typerä.
Niin Tafi opetti oppilaitansa noudattaen oikeamielistä ankaruutta. Puhuttuaan sydämensä kyllyydestä hän lähti keittiöön syömään iltaruoaksensa hiukan suolakalaa; sitten hän nousi huoneeseensa, laskeutui vuoteeseen ja kuorsasi kohta. Buffalmacco kierteli sillävälin tapansa mukaan kaikissa niissä paikoissa, joissa sai viiniä vähillä rahoilla ja tyttöjä vieläkin huokeammalla. Sitten hän palasi asuntoonsa suunnilleen puoli tuntia ennen sitä hetkeä, jona Tafi hänet tavallisesti herätti. Hän veti säkin sängyn alta, otti torakat yhden kerrallaan ja kiinnitti lyhyellä ja hienolla neulalla niiden selkään pienet vahakynttilät, sytytti ne ja laski luontokappaleet huoneessa kiertelemään. Nämä elukat ovat niin typeriä, etteivät osaa ollenkaan tuntea kipua tai eivät ainakaan sitä yhtään ihmettele. Ne alkoivat vaeltaa lattialla, hämmästyksen ja epämääräisen pelon vuoksi hieman nopeammin kuin tavallisesti. Kohta ne sitten alkoivat kiertää kehässä, ei senvuoksi, että ympyrä, kuten sanoo Platon, on täydellisin kuvio, vaan sen vaiston vuoksi, joka saa hyönteiset liikkumaan kehässä, kun ne pyrkivät väistämään jotakin tuntematonta vaaraa. Buffalmacco oli painunut takaisin makuusijalleen, katseli tapahtumaa ja onnitteli itseään keksinnöstään. Ja eipä tosiaankaan voinut ajatella mitään ihmeellisempää kuin nuo tulet, jotka pienoiskoossa jäljittelivät sfäärien sopusointua, sitä, jonka ovat kuvailleet Aristoteles ja hänen selittäjänsä. Torakoita ei näkynyt, näkyvissä olivat vain niiden kuljettamat valolähteet, jotka olivat kuin eläviä liekkejä. Kaikkien näiden valojen muodostaessa huoneessa syklejä ja episyklejä enemmän kuin Ptolemaios ja arabialaiset olivat niitä milloinkaan havainneet tarkastellessaan kiertotähtien liikettä kuului Tafin ääni, limaerittymien ja kiukun tuimentamana.
— Buffalmacco! Buffalmacco! huusi ukko yskien ja rykien, herää jo, Buffalmacco! Jaloillesi, sinä veitikka! Ei enää tuntiakaan, kun on jo kirkas päivä. Sinun vuoteessasi ovat kirput varmaan Venuksen muotoisia, koska et henno heitä vieläkään jättää. Jaloillesi, sinä tyhjäntoimittaja! Ellet nouse heti, vedän sinut lattialle hiuksista ja korvista.