Niin mestari herätti joka yö oppilastansa kiihkeästi ajatellen maalauksiansa ja mosaiikkitöitänsä. Kun vastausta ei kuulunut, hän veti alushousut jalkaansa joutamatta sujuttautua niihin pitemmälle kuin polviin asti ja kulki miten kuten oppilaan huoneeseen. Sitä kelpo Buffalmacco odottikin. Vanhan mestarin askelten kuuluessa portaista oppilas kääntyi seinään päin ja oli nukkuvinaan sikeästi. Tafi huusi tullessaan:
— Hei, sinä unikeko, kyllä osaan sinut ravistella hereille, vaikka uneksisit yhdentoistatuhannen neitsyen lipuvan vuoteeseesi anellen sinua tekemään itseään viisaiksi.
Niin sanoen Tafi työnsi tuimasti oven auki.
Nähdessään tulenliekkien juoksentelevan pitkin permantoa hän jäi äänetönnä kynnykselle seisomaan ja värisi kuin lankavyyhti.
—> Ne ovat piruja, ajatteli hän, aivan varmaan. Ne ovat piruja ja pahoja henkiä. Ne liikkuvat jossakin määrin matemaattisesti, ja siitä huomaan, että niiden voima on suuri. Paholaiset taipuvat vihaamaan meitä maalaajia, jotka kuvaamme heidät rumiksi, kun sitävastoin esitämme enkelit kunniassaan, sädekehän ympäröiminä ja häikäiseviä siipiänsä levittelevinä. Tuo onneton poika on perkeleiden piirittämä, ja niitä on nähdäkseni ainakin tuhat hänen viheliäisen vuoteensa ympärillä. Hän on varmaan vihoittanut itsensä Luciferin tekemällä hänestä jonkin inhoittavan kuvan. On varsin luultavaa, että nuo kymmenentuhatta pikkupirua käyvät hänen kimppuunsa ja vievät hänet helvettiin elävältä. Hänen loppunsa on epäilemättä lähellä. Onnetonta! Olenhan itsekin kuvannut paholaisia, mosaiikkiteoksissa tai muuten, erittäin rumannäköisinä, joten heillä on jotakin syytä kantaa minulle kaunaa.
Tuo ajatus kiihti hänen pelkonsa kaksinkertaiseksi, hän nykäisi valahtaneita housujansa ja uskaltamatta uhmata niitä sataatuhatta tonttua, joiden oli nähnyt tultahehkuvina kiertelevän, kapusi portaita alas niin vikkelästi kuin vanhat jalat sallivat. Buffalmacco nauroi vuoteessaan. Tällä kertaa hän nukkui aamuun asti, ja siitä lähtien mestari ei enää uskaltanut häntä herättää.
2
TAFIN TAIVAASEENASTUMINEN
Andrea Tafi, firenzeläinen, oli valittu koristamaan mosaiikeilla San Giovannin kupukattoa, ja hän suoritti oivallisesti tämän suuren työn. Kaikissa kuvioissa oli noudatettu kreikkalaista tekotapaa, johon Tafi oli perehtynyt oleskellessaan Veneziassa, missä oli nähnyt San Marcon seiniä siten koristettavan. Olipa hän vielä tuonut mukanaan mainitusta kaupungista Firenzeen erään Apollonius-nimisen kreikkalaisen, joka tunsi kauniita kivellä-maalaamisen salaisuuksia. Tämä Apollonius oli kätevä mies ja varsin kekseliäs. Hän tiesi, millaisissa suhteissa ihmisruumiin eri osat oli esitettävä, ja tiesi mitä aineksia oli käytettävä parhaan sementin valmistamiseen.
Peläten kreikkalaisen vievän tietonsa ja taitonsa jonkun toisen firenzeläisen mestarin käytettäväksi Andrea Tafi ei päästänyt häntä poistumaan luotansa päivisin eikä öisin. Hän vei miehen joka aamu mukanaan San Giovanniin ja toi hänet joka ilta sieltä omaan, San Michelen edustalla sijaitsevaan asuntoonsa, missä Apollonius sai nukkua Tafin kahden oppilaan, Brunon ja Buffalmaccon kanssa huoneessa, jota erotti itsensä mestarin makuusuojasta vain ohut väliseinä. Ja koska tämän väliseinän ja kattohirsien väliin jäi vaaksan verta tyhjää, voi toiseen huoneeseen kuulla kaikki, mitä toisessa puhuttiin.