— Honkapuiden latvoja, kirkkojen kupoleja ja kellotorneja.
— Ja vieläkin ylempänä?
— Näen tornin, joka kohoo kaikkia muita korkeammalle. Sen huipussa on ampuma-aukkoja. Se on podestan linnan torni.
— Mitä näet sen tornin aukoissa, munkki?
— Veljeni, tornin aukoissa en näe muuta kuin taivaan.
— Minä, virkkoi kivenlouhija, minä näen siinä tornissa inhoittavan, jättiläismäisen hahmon, joka heiluttaa tapparaa, ja tapparaan näen kirjoitetun: Vääryys. Esivallan ja lakien torniin on ylennetty Vääryys kansalaisia vallitsemaan.
Veli Giovanni vastasi:
— Toinen näkee, mitä toinen ei näe, ja mahdollista on, että mainitsemanne hahmo sijaitsee podestan tornissa Viterbon kaupungissa. Mutta eikö ole olemassa lääke siihen pahaan, jota kärsit, veljeni? Hyvä pyhä Fransiskus on jättänyt maan päälle sellaisen lohdutuksen lähteen, että kaikki ihmiset voivat siitä saada virvoituksensa.
Kivenlouhija puhui näin:
— Ihmiset ovat sanoneet: 'Tämä vuori on meidän' Ja nämä ihmiset ovat isäntiäni, ja heitä varten minä louhin kiviä. Ja he nauttivat työni hedelmiä.