Imettäjä puhui ja rukoili vielä kauan. Mutta doña Maria d'Avalos lähetti hänet pois mitään vastaamatta.
Oli kevätaika, ja doña Maria lähti sinä päivänä kävelemään kaupungin ulkopuolelle toisten naisten seurassa. He astelivat kukkivan orjantappuran reunustamaa tietä, ja eräs seuralaisista virkkoi:
— Doña Maria, toisinaan koirat lähtevät noudattelemaan matkustavien jälkiä. Nyt meitä seuraa iso mustan- ja valkoisenkirjava koira.
Ruhtinatar käänsi päätänsä ja tunsi dominikaanimunkin, joka tapasi loikoa varjossa Venosan palatsin pihamaalla ja talvisin lämmitellä keittiössä.
Havaittuaan, ettei hänen valtiattarensa huolinut mitään varoituksista, imettäjä juoksi ilmoittamaan asiasta Andrian herttualle. Tällä aatelismiehellä oli puolestaan syytä pelätä, että hänen kauniin lempensä salaisuus tulisi onnettomalla tavalla ilmi. Edellisenä iltana hän oli nähnyt kahden pyssyillä varustetun rosvon kulkevan jäljissään ja oli surmannut toisen miekallaan. Toinen oli paennut. Andrian herttua uskoi nyt varmaan, että nuo kaksi rosvoa oli palkannut Venosan prinssi.
— Lucia, sanoi hän imettäjälle, minun tulee kovin pelätä vaaraa, kun se uhkaa minun ohellani doña Mariaa. Sano hänelle, että vaikka asia onkin minulle vaikea, minä en palaa hänen huoneeseensa, ennenkuin ruhtinaan epäluulot ovat hälvenneet.
Imettäjä kertoi nuo sanat jo samana iltana doña Marialle, joka kuunteli niitä kärsimättömänä, purren huuliansa veriin asti.
Tietäen ruhtinaan olevan poissa kotoa hän käski imettäjäänsä heti noutamaan Andrian herttuan ja tuomaan hänet luokseen. Hänen saavuttuaan doña Maria virkkoi:
— Jalo herra, teistä loitolla viettämäni päivä on minulle kidutusta kauheampi. Minulla on kyllin rohkeutta kuollakseni. Mutta poissaoloanne en uskalla kärsiä. Teidän ei olisi pitänyt minua rakastaa, ellei teillä ollut riittävästi voimia. Teidän ei olisi pitänyt minua rakastaa, jos jokin muu asia oli teille rakkauttani kalliimpi, vaikkapa kunniani tai elämänikin. Joko näette minut joka päivä, samoinkuin tähän asti, tai ette näe minua enää milloinkaan; muuta mahdollisuutta ei ole.
Toinen vastasi: