Komm Atrebaatti palasi sotajoukon kanssa morinien rannikolle. Hän oli noussut prokonsulia kuljettavaan alukseen. Caesar, joka oli utelias tuntemaan barbaarien tapoja, kysyi, eivätkö gallialaiset pitäneet itseään Pluton jälkeläisinä ja eikö siitä heidän alkuperästänsä johtunut, etteivät he laskeneet aikaa päivien, vaan öiden mukaan. Atrebaatti ei kyennyt pätevästi selittämään tuota käytäntöä, mutta lausui omana mielipiteenään, että yö oli ollut ennen päivää maailman syntyessä.
— Minä arvelen, lisäsi hän, että kuu on aurinkoa vanhempi. Se on erittäin voimallinen jumala, gallialaisten ystävä.
— Kuun jumaluuden, vastasi Caesar, tunnustavat sekä roomalaiset että kreikkalaiset. Mutta älä huoli uskoa, Commius, että tuo Italian ja koko maanpiirin yläpuolella hohteleva taivaankappale on erikoisen suopea gallialaisille.
— Varo, Julius, virkkoi Atrebaatti, ja punnitse sanojasi. Kuu, jonka näet täällä pilvien joukossa kiitävän, ei ole se kuu, joka loistaa Roomassa marmoritemppelienne yläpuolella. Italiaan ei voisi nähdä tätä, vaikka se olisi hyvinkin iso ja kirkas. Se on liian kaukana.
III.
Talvi saapui peittämään Galliaa pimeällä, jäällä ja lumella. Kaislakattoisissa majoissaan asuvien soturien sydämissä tuntui liikutus, kun he muistelivat Caesarin surmaamia tai huutokaupalla myymiä päälliköitä ja palvelijoita. Toisinaan tuli majan ovelle mies, joka kerjäsi leipää ja näytti liktorin katkaisemia ranteitaan, ja soturit närkästyivät sydämessään. He lausuivat toisilleen vihan sanoja. Yöllisiä kokouksia pidettiin synkissä metsissä ja vuorten rotkoissa.
Kuningas Komm metsästi sillävälin uskollistensa kanssa atrebaattien maassa. Joka päivä saapui kuninkaan luo juovikkaaseen sotilasviittaan ja punaisiin polvihousuihin puettu sanansaattaja, tuntemattomia polkuja pitkin, hillitsi ratsuaan hänen luokseen ehdittyään ja virkkoi hiljaa:
— Komm, etkö tahdo olla vapaa mies vapaassa maassa? Suostutko vielä kauankin olemaan roomalaisten orjana?
Sanantuoja hävisi kapealle tielle, missä pudonneet lehdet vaimensivat hänen ratsunsa askelet kuulumattomiksi.
Komm, atrebaattein kuningas, pysyi roomalaisten ystävänä. Vähitellen hän kumminkin johtui siihen vakaumukseen, että atrebaattien ja morinien tuli olla vapaita, koska hän oli heidän kuninkaansa. Hänestä oli epämieluista nähdä, kuinka Nemetocennaan asettuneet roomalaiset istuivat oikeutta jakamassa ja Italiasta tulleet maanmittarit viitoittivat teitä pyhien metsien halki. Sitäpaitsi hän ihaili roomalaisia entistä vähemmän siitä lähtien, kun oli nähnyt heidän alustensa murskautuvan Bretonian rantakallioihin ja legionasoturien itkevän yöllä rantahietikolla. Hän harjoitti yhä korkeata käskyvaltaansa Caesarin nimessä, mutta puhui uskollisilleen hämärin lauseparsin tulevista sodista.