— Minä pidän mielessäni Veneziasta tuomanne kuvastimen, jossa tosin en esiinny nykyiselläni, mutta varmaan sellaisena, miksi pian muutun. Lupaan järjestää elämäni tämän ajatuksen mukaan.
Veli Jean Turelure ei ollut odottanut niin otollisia sanoja. Hän lausui niiden johdosta melkoisen tyydytyksensä.
— Huomaatte siis itsekin, armollinen rouva, että mieli on muutettava.
Te lupaatte tästä lähtien säännellä käyttäytymistänne sen ajatuksen
mukaan, jonka tämä pääkallo on teissä herättänyt. Lupaattehan sen
Jumalalle samoinkuin minulle?
Rouva Violante kysyi:
— Täytyykö luvata.
Rippi-isä sanoi täytyvän.
— Niinpä lupaan.
— Hyvä niin, armollinen rouva. Nyt ei asiasta käy enää peräytyminen.
— En aiokaan peräytyä.
Kuultuaan tämän lupauksen veli Jean Turelure poistui aivan iloisena.