Sitten hän lisäsi vaskelta helähtävällä äänellä:
— Ainoa jalouteni on teoissani. Jalosukuisuuteni polveutuu vendémiaire-kuun 13 päivältä vuonna IV, jolloin musersin Saint-Rochin portailla kuninkaalliset jaostot.
»Tasavallan malja! Tasavalta on se Evanderin nuoli, joka ei putoa maahan, vaan muuttuu tähdeksi.»
Upseerit vastasivat innokkain hyvähuudoin. Berthierkin tunsi itsensä sinä hetkenä tasavaltalaiseksi ja kansallismieliseksi.
Junot huudahti, ettei Bonaparte kaivannut esi-isiä ja että riitti, kun hänen sotilaansa olivat tehneet hänestä korpraalin Lodissa.
Juotiin viinejä, joissa oli piikiven kirpeä maku ja ruudin tuoksu. Luutnantti Thézard ei enää kyennyt salaamaan ajatustansa. Ylpeillen niistä haavoista ja suuteloista, joita tämän sankarillisen ja hilpeän sotaretken aikana oli runsain määrin tullut hänen osakseen, hän huomautti kelpo kaniikille kiertelemättä, että ranskalaiset tulisivat kulkemaan kautta maailman Napoleonin johtamina, kumoten kaikkialla valtaistuimia ja alttareita, tehden lapsia tytöille ja halkoen kiihkoilijoiden vatsoja.
Vanha pappi hymyili yhä ja vastasi, että jos ei voinutkaan jättää heidän kauniin vimmansa valtoihin nuoria tyttöjä, joita päinvastoin kehoitti säästämään, niin sensijaan ja sitä enemmän kiihkoilijoita, jotka olivat pyhän Kirkon pahimpia vihollisia.
Junot lupasi kohdella suopeasti nunnia, joita hänen mielestään sopi kiittää, koska hän oli havainnut heidän sydämensä helläksi ja hipiänsä valkoiseksi.
Chauvet huomautti, että tuli myöntää luostarin vaikuttavan edullisesti tyttöjen hipiään. Hän taipui filosofiaan.
— Genuasta Milanoon kulkiessamme, sanoi hän, olemme purreet monet kerrat sitä kiellettyä hedelmää. Ihminen otaksuu olevansa ennakkoluuloton, mutta kaunis povi näyttää sittenkin kauniimmalta nunnankauluksen alla. Minä en tunnusta ollenkaan luostarilupauksia, mutta myönnän antavani erinomaista arvoa nunnan täytelyydelle. Oi ihmissydämen ristiriitoja.