— Oh, nuo miellyttävät nuoret miehet ovat kevytmielisiä, huikentelevia, ajattelemattomia! Se korjautuu aikanansa. Kymmenen vuoden kuluttua he eivät enää juokse niin uutterasti tyttöjen jäljessä, vaan menevät kuulemaan messua. Karnevaali kestää vain muutamia päiviä, ja Ranskan vallankumouksen karnevaali ei sekään ole pitkäaikainen. Kirkko on ikuinen.
Bonaparte tunnusti olevansa itsekin liian vähän uskonnollinen voidakseen puuttua nimenomaan kirkolliseen asiaan.
Kaniikki katsoi häntä suoraan silmiin ja virkkoi:
— Poikani, minä tunnen ihmiset. Minä arvaan laatunne: te ette ole filosofi. Harrastakaa autuasta isää BonaVenturaa. Hän korvaa teille kaiken hyvän, minkä hänelle teette. Minä puolestani olen liian vanha voidakseni nähdä tämän suuren asian toteutuvan. Minä kuolen aivan pian. Tietäessäni sen olevan teidän huostassanne kuolen rauhallisena. Älkää varsinkaan unohtako, sukulaiseni, että kaikki valta ja voima tulee Jumalalta hänen pappiensa välityksellä.
Hän nousi, kohotti kätensä siunatakseen nuorta sukulaistansa ja poistui.
Yksin jäätyään Bonaparte selaili laajaa anomuskirjaa kynttilän himmeässä valossa. Hän mietti Kirkon valtaa ja ajatteli, että paavius oli kestävämpi kuin vuoden III valtiosääntö.
Ovelle koputettiin. Berthier tuli ilmoittamaan kenraalille, että kaikki oli valmiina lähtöä varten.
Gestas.
Gestas, dixt li Signor, entrez en paradis.
»Gestas, dans nos anciens mystères, c'est le nom du larron crucifié à la droite de Jésus-Christ.»