Ja tosiaan näyttää ihmeellisestä, että Dorothy oli karnevaaliseurassa saavuttanut kuudentoista vuoden iän "elämän" kysymyksen tulematta hänen huomioonsa. Sillä kun minä olin kolmentoista vuoden vanha ja lauloin kirkkokuorossamme, niin tosiaan jokainen kuoron nuorukainen oli asiasta toki maininnut ja jotkut olivat tehneet enemmänkin. Mutta näyttää että karnevaaliseuran ympäristö ei juuri paljoa muistuta kirkkokuoroa. Sillä karnevaaliseurassa ei mikään ole pyhää, ja ne kaikki riehahtivat ja laskivat leikkiä lemmestä ihan Dorothyn nenän edessä, niin että Dorothy nauroi sen pois. Mutta kirkkokuorossa on lempi niin pyhää, ettei siitä mainitakaan muuta kuin kuiskaamalla, ja silloin se tulee salaperäisemmäksi. Ja kun joku asia on salaperäinen, niin se on aina kiehtovampi. Niinpä meidän kirkkokuorossamme tehtiinkin paljoa enemmän rakkautta kuin Dorothyn karnevaaliseurassa, missä ei mikään ollut pyhää. Siis Dorothyn koko asento tässä kysymyksessä oli aivan hatara ajalla, jolloin hänen olisi pitänyt tutkiskella nuoren tytön arvoituksia, miettiä elämää ja ihmetellä.
Neljäs luku
No niin, minä aina ajattelen, että kun nuori kuusitoistavuotias tyttö ei ollenkaan mieti, mitä hänelle on tapahtumassa karnevaaliseurassa, niin hän alkaa kulkea kuilun syrjää kohti.
Ja Dorothy, oli jo kuulemma tehnyt tuttavuutta seuran käärmeensyöjän kanssa, joka tunnettiin pilkkanimellä Curley. Ja niin hänen täytyi valita varakkaan komisarjuksen huomaavaisuuden ja sellaisen miehen seuran välillä, jonka rahallinen asema riippui syötävillä käärmeillä täytetystä laatikosta, eikä Dorothy hetkeäkään epäillyt tehdä niinkuin ei olisi pitänyt. Ja lopuksi komisarjus närkästyi Dorothyyn ja meni Curleyn itsensä luo ja sanoi hänelle, että hänen pitäisi hävetä alati näyttäytyä nuoren tytön seurassa, joka juuri oli kukastaan puhkeamassa, koska se herätti huonoja ajatuksia jokaisen mielessä.
No, Curley punastui kovin paljon ollakseen käärmeensyöjä. Mutta hän sanoi komisarjukselle, että hän ja Dorothy käyttivät kaiken aikansa "nauraakseen" yhdessä, joten hän ei koskaan ehtinyt mitään pahaa ajatella, mutta hän kiitti komisarjusta, että tämä oli hänelle sitä muistuttanut, ja lupasi vastedes käyttäytyä paremmin. Ja seurauksena oli, että kun Curley ensi kerralla tapasi Dorothyn, hän katsoi häneen ja katsoi häneen aivan uudella katseella ja lopuksi virkkoi: "Jaha, Mug, sinusta näkyy tulleen täysikasvuinen!"
Ja osana Curleyn tehtävistä karnevaaliseurassa kuului olleen ottaa joukko afiiseja, joissa ilmoitettiin markkinasirkuksen olevan jokaisen kaupungin äärimmäisellä laidalla, ja siroitella niitä kaikki torttuvallit täyteen. Ja sinä päivänä sattui olemaan kevät, ja ilma oli ihana. Mutta kun he saapuivat hallituksen kortteliin, heitti hän kaikki afiisit tuhkatynnyriin ja kutsui sensijaan Dorothyn kävelylle maaseudulle.
No, he nousivat onnipussiin ja ajoivat maaseudulle niin pitkälle kuin linjaa riitti. Ja aurinko paistoi, ja ilma oli täynnä kauniita lintuja, ja nurmikko oli täynnä kauniita orvokkeja, ja sellainen ympäristö olisi houkutellut melkein jokaisen ajattelemaan rakkautta, mutta niin ei tehnyt Dorothyn kaltainen tyttö. Tarkoitan, että hän on täydellinen vastakohta minun kaltaiselleni tytölle, sillä kun minä olen yksinäni herrasmiehen kanssa melkein missä ympäristössä tahansa, niin minä aina ajattelen, että jotakin voisi tapahtua.
No, lopuksi Curley alkoi kysyä Dorothylta ihan suorasukaisesti, mitä hän ajatteli herra ja rouva Al Le Vinon kotielämästä; sillä Curley näkyi pitävän sitä ihanteellisena, vaikka se tapahtuikin teltassa. Mutta Dorothy sanoi sen johtuvan siitä, ettei Curleyn tarvinnut asua heidän kanssaan siinä teltassa. Sillä hän puolestaan oli jo saavuttanut kärsivällisyytensä huipun, ja eräänä päivänä, kun herra Al Le Vino nimitti Helmi Le Vinoa "karitsapiirakaksi" yhdeksättäkolmatta kertaa samana päivänä, oli Dorothy heittämäisillään kivenmukulan oikein hurjalla vauhdilla.
Ja sitten Curley koetti selittää Dorothylle, että melkein jokainen tuntee Le Vinojen tapaan joskus elämässään ja että ainoa eroitus Le Vinojen ja kaikkien muiden välillä oli se, että Le Vinot olivat oikeassa tuntiessaan sillä tavalla. Mutta Dorothy sanoi siihen, että jos Curley koskaan huomasi hänen joutuvan sellaiseen tilaan, niin hän toivoi Curleyn opettavan jonkun käärmeistään häntä pistämään.
No, sitten piti Curley suunsa kiinni varsin pitkän tovin. Mutta jonkun ajan kuluttua hän sanoi Dorothylle, että Dorothy oli sittenkin vielä liian nuori puhuakseen moisista asioista, joten he aivan hyvin voisivat palata markkinapaikalle.