Mutta koko paluumatkalla Curley näytti olevan aivan alakuloinen, koskei hän virkkanut sanaakaan. Ja sitten Dorothy ryhtyi ajattelemaan. Ja sitten Dorothy sanoi ruvenneensa kummeksumaan, voisiko hän koskaan rakastua kehenkään ja tulla aivan yhtä inhoittavaksi kuin Le Vinon Helmi.
No, mutta kevätaika oli sittenkin ja metsäorvokit tuoksuivat aika paljon, ja Dorothy sanoo, että hän lopulta alkoi miettiä, miltä tuntuisi, kun olisi joku iso miehenmötkäle, joka halata rutistaisi ja suikkaisi aimo pusun. Mutta moinen sanonta vain todistaa, kuinka hienostumattomia Dorothyn ajatukset voivat olla silloinkin, kun on puhe lemmestä.
Ja Dorothy ajatteli ajattelemistaan, kunnes sanoo vihdoin tulleensa siihen johtopäätökseen, että oli kuullut niin paljon "lemmenkuhertelusta", että oli aika hyrrätä ja itse ottaa selville, oliko sitä liiaksi reklamoitu. Eikä minusta Dorothya todellakaan voi moittia hänen epäluuloisuutensa vuoksi, koska hän oli viettänyt koko elämänsä ihmisten parissa, jotka ilmoittivat syövänsä käärmeitä ja jakelevansa priima veitsiä eivätkä koskaan täyttäneet lupauksiaan.
No, kun Dorothy päätti sen tehdä, sanoo hän, että ainoa, jossa hän saattoi olettaa olevan mielenkiintoa, oli poliisikomisarjus, sillä Curley ei koskaan juolahtanut "romaanina" hänen mieleensä. Ja kun he ehtivät takaisin markkinapaikalle, oli komisarjus siellä, kuten tavallista, istumassa Le Vinon teltan takakaistaleen alla ja oli auttavinaan rouva Le Vinoa herneiden silpimisessä, vaikka hän tositeossa vilkuili joka suunnalle etsien Dorothya. Kun siis Dorothy oli päättänyt ottaa selvän "asioista", irtausi hän Curleystä ja virkkoi komisarjukselle ystävällisen sanan ensi kertaa senjälkeen, kun tämä oli alkanut seurailla karnevaalikiertuetta. Ja lopuksi hän sopi, että lähtisi sinä iltana kaupungin elokuviin komisarjuksen kanssa.
Illan tullen Dorothy siis jätti vohvelikoneensa, kuten tavallista, ja meni komisarjuksen kanssa kaupunkiin. Ja se oli todella merkillinen yhteensattuma, sillä kino oli pelkkää rakkautta ja sähköpiano soitti: "Suutele minua jälleen", ja Dorothy saavutti vihdoin sen kohdan, jossa hän päätti sallia komisarjuksen pitää hänen kättänsä. Ja Dorothy sanoo, että hän antaisi taalan, jos tietäisi, mitä se mies siitä sai, sillä hän itse puolestaan olisi juuri yhtä kernaasti pidellyt jotakuta omaa vohveliaan, joka oli jäänyt sateeseen likomaan. Ja Dorothy toisteli itsekseen: "Kyllä sen täytyy olla hiton paljoa parempaa kuin tämä tai sitten Le Vinon herrasväki on kuin päättömiä kanoja!"
Mutta Dorothy päätti välttää liiallista kiirettä, kunnes oli koetta hyvin koetellut, ja hän teki mielessään päätöksen, että ennenkuin ilta oli kulutettu hän sallisi komisarjuksen suudella.
No, siihen aikaan, kun he kävelivät takaisin markkinapaikalle, oli kaikki autiota ja oli aivan pimeä, kuutamoa lukuunottamatta. Sitten he pysähtyivät Le Vinon teltan edustalle, ja Dorothy sanoo sallineensa komisarjuksen lörpötellä, kuinka kaunista tyttöys oli, varsinkin silloin, kun tyttö on kehittymässä naiseksi. Ja kun mies oli lopettanut jaarittelunsa, kiristi Dorothy hampaitaan ja salli komisarjuksen suudella. Ja kun se kaikki oli ohi, sanoo Dorothy tunteneensa samaa kuin pieni poika, joka vastikään on saanut selville, että joulupukki onkin pyhäkoulun johtaja.
Mutta Curley kuului kaiken aikaa lymyilleen teltan takana odottamassa, nähdäkseen, pääsikö Dorothy turvallisesti kotiin, ja kun Dorothy salli komisarjuksen suudella, astui hän esille ja käski ihan tiuskaamalla Dorothyn mennä nukkumaan. Ja sitten Curley piti pitkän keskustelun kävellen pimeässä pitkin markkinapaikkaa komisarjuksen kanssa.
No, kun komisarjus seuraavana päivänä saapui, kertoi hän rouva Le Vinolle, että hän oli sähköttänyt äidilleen, jotta tämä tulisi noutamaan Dorothyn ja että hän ja hänen äitinsä veisivät tytön heidän kotiinsa San Diegoon ja panisivat hänet kouluun, ja kun Dorothy olisi kyllin kasvatettu, näkisivät he, mitä näkisivät, koska komisarjuksen silmämääränä oli avioliitto.
No, kun Dorothy kuuli uutisen, käsitti hän, ettei se ollut muuta kuin Curleyn vehkeitä. Niinpä hän meni etsimään tuota miekkosta ja tapasi hänet istumassa kanvassilla peitetyssä käärmekuopassaan. Ja Dorothy sanoo ryhtyneensä antamaan hänelle "mitä kuului" sentähden, että hän kepposen vuoksi, joka ei ollut edes sukkela, toimitti komisarjuksen äidin kaltaisen vanhan naisen pitkälle rautatiematkalle rautatievaunussa, koska Dorothy ei voinut edes kuvitellakaan lähtevänsä tämän komisarjuksen matkaan.