Ja sitten tuli Curleyn vuoro antaa Dorothylle selitys. Ja hän sanoi, että vaikkei tyttö ehkä ollutkaan itse sitä huomannut, olivat kaikki hänen ystävänsä karnevaaliseurassa aika paljon huolissaan hänen tähtensä. Sillä näytti siltä, että hän oli muuttunut ihan kysymysmerkiksi. Ja mitä Curleyhin itseensä tuli, oli hän jo ollut vähällä jättää vastaamatta. Sillä että tyttö saattoi niin viattomasti keskustella aamulla hänen kanssaan "elämästä" ja sitten juosta tuon komisarjuksen perästä niinkuin Dorothy juoksi aivan samana iltana pimeässä, kaikki tuo sai Curleyn melkein uskomaan, ettei hän ymmärtänyt naisia. Ja Dorothy teki parhaansa keksiäkseen selityksen, mutta sellaista ei näkynyt löytyvän.
Ja sitten Curley sanoi, että Dorothyn tulisi sentäänkin oppia moraaleja ja että hän oli huomannut karnevaaliseuran olevan siihen tarkoitukseen sopimattoman paikan. Sillä tuskin mikään, mitä karnevaaliseurassa tehtiin, oli rehellistä. Olipa Dorothy itsekin tottunut vohkimaan liisteriä, jolla ilmoituslippuja kiinnitettiin, tehdäkseen siitä vohveleita, mikä ei suinkaan ollut sopiva perusta nuoren tytön luonteelle.
Sitten Curley jatkoi ja sanoi, ettei hänellä ollut suuria ajatuksia komisarjuksen aivojen älystä, mutta olihan se poliisi sentään huomattava mies ja varakas ja nuori tyttö olisi hänen käsittääkseen turvassa komisarjuksen äidin luona, jolleivät Al Le Vinon kuvitetut laulut olleet antaneet hänen omalle järjelleen takapotkua. Niinpä Curley sanoikin Dorothylle, että hänen oli osoitettava arvonantoa ja lähdettävä heidän kanssaan muutamiksi vuosiksi oppiakseen totuutta ja rehellisyyttä; ja jos hän ei sitten enää kauemmin voisi heitä sietää, voisihan hän aina livahtaa tiehensä heidän luotaan.
Mutta Dorothy rukoili rukoilemistaan Curleytä, että tämä sallisi hänen jäädä karnevaaliseuraan, ja lupasi tehdä parannusta, vieläpä panna munankin vohvelitaikinaan.
Mutta sitten kuultiin, että Curley itse aikoi jättää karnevaaliseuran. Sillä Curley näkyi vähitellen tulleen huomaamaan, että käärmeiden syömisellä mies tuskin pitkälle potkii, ja hän sanoi, että jos hän vain olisi tullut sitä ennen ajatelleeksi, hän olisi ehkä menetellyt toisin ja saattaisi itse tarjota tytölle jotakin. Mutta hän sanoi lähettäneensä Kansas Cityyn kolme dollaria, tilaten tuhannen saksalaista kovasinta, ja heti kun ne saapuisivat, aikoi hän lähteä omin päin maailmalle ja tehdä itsestään miehen.
No, kun Dorothy kuuli, että Curley lähtisi, käsitti hän, että hänen päivänsä markkinakiertueessa olivat lopussa, koska hän ei voinut asua Le Vinon pariskunnan kanssa ilman mitään lystillistä huojennusta. Kaikki siis näkyi kehittyvän samaan suuntaanpa Dorothyn täytyi vihdoin luvata Curleylle, että hän odottaisi komisarjuksen äitiä ja katseltuaan muijaa, nähdäkseen, voisivatko he sietää toisiaan, antautuisi kokeeseen.
Mutta näytti varsin omituiselta, että kaiken aikaa poliisikomisarjus yritteli saada Dorothya tämän tai tuon teltan taakse ja puhutella häntä. Ja Dorothy sanoo, ettei hän koskaan ole kuunnellut moista uskonnon ja runouden sekasotkua miehen suusta, joka ei voinut pitää käsiään tytöstä irti. Eikä Dorothy tiennyt, mainitsisiko siitä Curleylle vai ei, mutta hän oli niin häpeissään siitä, että hän oli sellainen kysymysmerkki, ja niinpä hän päättikin, ettei hänen tulisi tuottaa ihmisille enempää vaivaa.
No, sinä aamuna, kun komisarjuksen äiti saapui, lähtivät Dorothy, Curley, Le Vinon pariskunta ja komisarjus asemalle häntä vastaan. Ja kun hän pääsi junasta ulos, osoittausi hän pienikokoiseksi rouvashenkilöksi ja näytti ihan vaarattomaltapa komisarjus ryntäsi häntä syleilemään ja suuteli häntä suutelemistaan, ja Dorothy sanoi, että se tapa, kuinka hän helli äitiä, olisi saanut irlantilaisen tenorin kuulostamaan kiittämättömältä pojalta.
Ja kävi niin, että koko karnevaaliseura oli häneen enemmän kuin ihastunut, sillä mikään ei niin liikuta karnevaaliseuran sydäntä kuin jonkun äiti. Ja Al Le Vino kulki toiselta näyttelykojulta toiselle kertoen jokaiselle sydämelliseen sävyyn, että "poliisikomisarjuksen äiti oli kullanmurunen!" Sitten samana iltapäivänä poliisikomisarjus meni vihdoinkin vangitsemaan dohtorin, ja kaikki oli valmiina matkaa varten San Diegoon seuraavana päivänä.
No, karnevaaliseura oli aivan masentuneena, koska Dorothy oli ollut heidän parissaan vuosikausia. Ja he pitivät hänelle jäähyväiskekkerit pääteltassa, jolloin tarjoiltiin Helmi Le Vinon kotitekoisia leivoksia ja limonadia, ja he antoivat jäähyväislahjaksi ison raamatun näyttääkseen komisarjuksen äidille, minkälaista väkeä karnevaaliseurassa on.