No, johtaja meni Dorothyn luokkaan ja sanoi kaikille tytöille, että Dorothy ei ollut saanut nauttia puhdasmielisen kodin siunauksesta, joten heidän täytyi perustaa pieni komitea ja avustaa häntä pysymään oikealla tiellä. Ja senjälkeen tuli Dorothysta tosiaankin huomion keskipiste, kunnes eräs tytöistä astui harhaan vierailevan jalkapallojoukkueen kanssa ja Dorothy menetti uutuutensa.
Mutta Dorothy ei tosiaan ottanut tilaisuuksista vaaria, vaan alkoi kraapailla koulusta ja kuljeskella kaupungin eläintieteellisessä puutarhassa, jossa tuoksu muistutti hänelle karnevaaliseuraa ja eläimet vieroittivat hänen ajatuksensa San Diegon alkuasukkaista.
Ja lopuksi alkoivat asiat kotona käydä yhä pahemmiksi. Sillä Emma muljautteli komisarjukseen yhä synkempiä katseita ja lisäksi kuiskaili itsekseen huomautuksia, jotka saatettiin kuulla. Ja se, mitä Emma etupäässä mutisi, oli se vääryys, että Dorothyn kaltainen tyttö eleli ylellisesti, nukkui ihanassa makuuhuoneessa ja kävi kauniissa vaatteissa, kun Emma taas ei ainoastaan ollut sietänyt komisarjusta, vaan hänen lisäksi odotettiin olevan kokenut kamarineitokin. Ja asiat kärjistyivät lopuksi siihen asteeseen, että komisarjus tosiaan olisi halunnut sanoa Emman irti, muttei tohtinut sitä tehdä tämän kamarineidon suunsoiton vuoksi.
Eikä poliisikomisarjus saanut tosiaan mitään rauhaa toimistoonsakaan astuttuaan, siellä kun hänen täytyi kuunnella kalpean, vaalean kirjurinsa epähauskoja huomautuksia hänen rakennuttamistaan yleisistä rakennuksista ja eräästä lakisäädöksestä, jota nimitetään Mann-säädökseksi ja jonka hän kerran oli sihteerinsä kanssa unohtanut heidän matkustaessaan toisesta valtiosta toiseen.
Mutta eihän tällaista tosiaan voinut iankaiken jatkua, ja vähitellen komisarjus alkoi tottua suureen sielulliseen jännitykseensä. Ja vähä vähältä hän alkoi luoda silmäyksiä Dorothyyn ja olla jälleen oma itsensä. Ja vihdoin hän eräänä iltana heitti kaiken häikäilyn sikseen ja päätti kuulla Dorothyn lukevan rukouksensa yönuttuun puettuna.
Dorothyn täytyi siis niin tehdä, ja kun hän oli päättänyt rukouksensa, hoivasi komisarjus hänet vuoteeseen ja istui sängyn laidalla haastelemassa neitseellisestä puhtaudesta. Mutta hänen tekonsa alkoivat kumota hänen sanojaan, ja Dorothy oli juuri hyppäämäisillään pystyyn ja huutamaisillaan ulos ikkunasta kupoolin alta, kun komisarjus äkkiä alkoi näyttää omituiselta ja kaatua rytkähti lattialle jonkun myrkyn vuoksi, jota Emma oli pannut hänen kahviinsa.
No, sitten lähdettiin noutamaan dohtori, ja kun komisarjus alkoi voida paremmin, käski hän ensi työkseen, että jokainen pitäisi suunsa kiinni ja sanoisi, että hänellä oli ollut paha keuhkotulehduksen kohtaus. Mutta hän oli jalomielinen Emmaa kohtaan, sillä hän ei vanginnut häntä, vaan ainoastaan lähetti hänet takaisin kuritushuoneeseen estääkseen julkisuuden tulemasta tutkinnossa esille.
Mutta kun poliisikomisarjuksen kirjuri kuuli, mitä oli tapahtunut, päätti hän hoitaa komisarjuksen terveeksi jälleen, eikä mikään voinut häntä pysähdyttää. Hän muutti siis taloon kimpsuineen kampsuineen ja käytti niin suurta määräämisvaltaa, että kaikki kävi hänen peukalonsa tahdissa. Tarkoitan, kaikki muu paitsi Dorothy, sillä hän alkoi tosiaan rohkaista Dorothya etsimään selkkauksia muualta, eikä Dorothyn niitä kauan tarvinnut turhaan etsiäkään.
Kuudes luku
No niin, muuan matkusteleva näytelmäseura, jonka nimi oli Frederick Morganin Retkue, oli tullut San Diegoon, ja eräänä päivänä, kun Dorothy tapansa mukaan oli poissa koulusta, hän oli mukana matineessa. Ja sinä päivänä esitetyn kappaleen nimi oli "Tarina kahdesta kaupungista", ja herrasmies, joka esitti nimilehteä, oli Frederick Morgan itse.