Mutta se ei sittenkään ollut niin suuri ihme, vaan pikemmin herra Ziegfieldin neron leimahdus. Sillä herra Ziegfield kykenee näkemään kaikki tytön huonot puolet ja poimimaan esille hyvät. Ja Dorothy sanoo, että melkein kaikkia koomillisten teatterien tyttöjä on oikeastaan jokainen New Yorkin pörssimies esittänyt ennenkuin herra Ziegfield on heidät "kirkastanut". Sillä kun tuollaiset pörssimiehet joutuvat toimimaan omin päin, tekevät he melkein aina virheen ja valitsevat jonkun rikkiviisaan, vallan hyvin puetun tytön ja ihmettelevät sitten, mikä häntä vaivaa. Sillä tuskin kellään välittäjällä näkyy olevan kyllin sielutieteellisyyttä käsittääkseen, että hänen unelmiensa tosi-ihanteena on joku pikkukaupungin kaunotar, jonka ympärille hän kuusitoistavuotiaana kutoi romaanin. Mutta herra Ziegfield tuntee koko sielutieteen, ja sitä lajia hän valitsee. Ja Dorothy sanoo, että melkein kaikki, mitä herra Ziegfield tekee heidät "kirkastaakseen", on panna heidät kampaamaan heinät pois tukastaan ja jättämään tärkkelyksen pois liinavaatteistaan.
Ja mitä heidän kävelypukuihinsa tulee, sanoo Dorothy, että herra Ziegfield mieluummin näkee tytön saavan mallinsa Kentuckyn Pariisista kuin Ranskan Pariisista. Sillä kukaan ei tiedä paremmin kuin herra Ziegfield, että pilkullinen sveitsiläinen kangas on paljoa heleämpää ja halutumpaa kuin konsaan Kiinan kreppi. Ja seurauksena on, että joukko teatterityttöjä loma-aikoinaan ei muistuta mitään niin paljoa kuin pienen kaupungin sunnuntaikoulua retkeilyllä.
Ja tosiaan on ajan tuhlausta hankkia suosituskirjeitä herra Ziegfieldille esitettäviksi, koska hän saa niitä enemmän kuin kaksikymmentätuhatta joka vuosi, ja Dorothy sanoo, että yhteisvalokuva kaikista kahdestakymmenestätuhannesta päälletysten ei edes kävisi sekavaksi, sillä tositeossa ne kaikki kuuluvat sanasta sanaan näin:
"Hyvä herra Ziegfield, täten pyydän suositella neiti X. X:ää, johon minulla ei ole muuta harrastusta kuin että haluan auttaa nuorta eteenpäin pyrkivää tyttöstä, jotta hän voisi tukea omaisiaan." Mutta Dorothy sanoo, että kun herra Ziegfield saa moisen kirjeen, merkitsee se tavallisesti, että nuori tyttönen saapuu loistoautolla ja että hänet jo on herra Bendelin tai herra Tappén avulla "kirkastettu" siihen määrin, että hän on menettänyt kaiken omaperäisyytensä. Ja Dorothy sanoo, että herra Ziegfieldin paraat tytöt kävelevät 42. kadulla omilla jaloillaan juuri niinkuin hänkin käveli.
Kun Dorothy sitten oli saanut toimensa, palasi hän Algonquinhotelliin, tavaten sen seurusteluhuoneessa herra Hoodin, joka oli sen venäläisen kreivittären keksinyt. Sitten hän tuli tapansa mukaan ja sanoi Dorothylle: "No, neiti Shaw, milloin alatte harjoituksenne herra Ziegfieldin luona?" Ja kun Dorothy vastasi: "Maanantaina", ei hän ollut uskoa korviaan. Ja sitten Dorothy näytti herra Ziegfieldin kirjelapun herra Buckille, joka siitä melkein kaatui kuolleena maahan. Ja kun uutinen levisi seurustelusalissa, niin kaikki melkein kaatuivat kuolleina maahan. Mutta kun venäläinen kreivitär siitä kuuli, niin hän tosiaan melkein kaatui kuoliaaksi. Sillä hän oli kuluttanut melkein kahdeksan viikkoa herra Ziegfieldin toimistossa, tyrkytellen kymmentä suosituskirjettä, eikä ollut koskaan vielä päässyt edes juoksupojan sivuitse.
Mutta Dorothy kuuli myöhemmin, että milloin vain joku lähettää herra Ziegfieldille jonkun älyllisen tytön, luo hän siihen ensin varsin pitkän silmäyksen ovenraosta. Ja jos tyttö lisäksi sattuu olemaan vampyyri tyyppiä, niin he tuskin koskaan henkilökohtaisesti tapaavat toisiaan. Sillä kukaan ei tiedä paremmin kuin herra Ziegfield, ettei vampyyrityypikäs tyttö tosiaan koskaan miksikään kehity. Eikä koko hänen teatterissaan ole ikinä ollut vampyyrityyppiä koskaan. Tarkoitan, ettei edes kuuluisa Dolores, joka oli perin silmäänpistävä näyte kauniista pitkästä brynetistä, ollut mikään vampyyrityyppi, vaan todellakin "madonna".
Ja kävi niin, että se venäläinen kreivitär ei kaikella temppuramentillaan ja kaikilla aivoillaan koskaan päässyt yhtään mihinkään. Sillä herra Ziegfield tietää, että vaikka sentyyppinen tyttö saattaakin kiinnostaa kirjallisia herrasmiehiä, niin pörssikeinottelijain laita on ihan päinvastoin. Tarkoitan, ettei kukaan välittäjä tosiaan koskaan tunne oloaan kotoiseksi tytön kanssa, joka haluaa haastella niin vaarallisesta asiasta kuin lemmestä. Ja tytöt, jotka haastelevat "lemmestä", ovat yleensä etupäässä siitä kuuluisia, että herrasmiehet yrittävät heitä välttää.
Ja kaikki asioiden käänteet vain osoittivat, että herra Ziegfield on aina oikeassa. Sillä sittenkin on Dorothystä tullut yksi kuuluisimpia tyttöjä kaikista vioistaan huolimatta, kun taas venäläinen kreivitär lopultakin esiintyy vain yhtenä niistä ylimääräisistä tytöistä, joita teatterin johto tarvitsee jossakin unkarilaista rahvaan elämää kuvittelevassa talonpoikaisnäytelmässä.
No, kun Charlie Breenen välittäjäystävä kuuli, että Dorothy harjoitteli osaa koomillisessa teatterissa, niin hän melkein ällistyi typerryksiin. Mutta siitä toivuttuaan hän alkoi tajuta, että Dorothy sittenkin oli aika veikeä. Ja Dorothy tosiaan alkoi tulla veikeämmäksikin, sillä ennen pitkää Dorothy käsitti, että jotakin oli vinossa jossakin. Siksipä hän antoi kaikki jalokivimukailunsa ja punaisen satiinipukunsa kamarineidolle ja osti itselleen täysivärisen vaaleanpunaisen puuvillapuvun Kuudennelta Avenuelta ja alkoi lopulta näyttää ihan samanlaiselta kuin muutkin sen teatterin tytöt. Ja sitten Charlie Breenen välittäjäystävä ryhtyi lähettelemään sähkösanomia Charlielle Kaliforniaan, kerskuen toimittaneensa Dorothyn teatteriin. Mutta se näkyi oikein kiukustuttaneen niiden saajaa, koska Charlie sähkötti hänelle vallan sarkastikkaasti tähän tapaan:
"Sinä närkästytät minua. Anna kunnia sille, kelle kunnia kuuluu. Kuka hänet keksi?" Charlie Breene" No sitten Charlie alkoi lähetellä Dorothylle sähkösanomia joka päivä, onnitellen itseään siitä, että oli hänet keksinyt. Ja hänen kuului täytyvän viipyä Kaliforniassa polo-pelin vuoksi, ja lopuksi hän voitti kansainvälisessä polo-kilpailussa, mutta hän sähkötti Dorothylle, että hänen elämänsä ylpein päivä olisi, kun hän New Yorkiin päästyään pitäisi kutsut sen kunniaksi, että oli löytänyt tytön, joka kelpasi koomilliseen teatteriin.