Ja sillä välin kun Charlie jännitti jokaisen hermonsa rientääkseen New Yorkiin, harjoitteli Dorothy osiaan teatterissa. Ja ensimmäinen, mihin hän ryhtyi, oli valita itselleen tyttötoveri. Mutta sensijaan että olisi solminnut tuttavuuksia kuuluisien tyttöjen kanssa, jotka liikkuivat seurapiireissä, kuten esimerkiksi Peggy Hopkins, alkoi Dorothy tietenkin katsella pitemmälle.
No, siinä teatterissa on tositeossa melkein aina kahdeksantoista tanssijatarta, jotka ovat englantilainen paletti; se ei ole merkillinen mistään muusta kuin kovasta työstä. Eivätkä he koskaan käy ulkona seurapiireissä, koska heidän täytyy harjoitella kaiken aikaa aivan kuin sotamiesten. Ja tuloksena on, että he näyttämöllä ja sen ulkopuolella ovat ihan kuin yksi ainoa tyttö. Kun Dorothy siis etsiskeli tyttötoveria, niin se oli, mitä hän löysi.
Tarkoitan, ettei Dorothy valinnut ainoastaan yhtä tanssityttöä. Ja minusta tosiaan tuntuu kovin epähienolta kävellä New Yorkin kaduilla kokonainen englantilainen paletti hännässä, kun hän aivan yhtä hyvin olisi voinut ajaa loistoautossa jonkun tytön kanssa, jolla on tulevaisuus. Mutta Dorothy sanoo, että yksi palettitanssijatar ei koskaan mene ulos kaipaamatta niitä muita seitsemäätoista. Ja ainoa syy valintaansa, minkä Dorothy saattoi tietää, oli se, ettei hän ikinä ollut kuullut englantilaisten tyttöjen niin hyvin puhuvan. Niinpä hän kuunteli tätä englantilaista palettia tuntikausia perätysten eikä koskaan lakannut ihmettelemästä.
No, eräänä aamuna Charlie Breene lopuksikin saapui New Yorkiin. Sitten hän vei Dorothyn puoliselle, ja sitten hänen täytyi rientää heidän maakartanolleen isänsä luo, joka oli kovin, kovin huonona keuhkotulehduksessa. Mutta hän pyysi Dorothylta anteeksi ja lupasi palata kello kymmeneltä illalla saattaakseen hänet kutsuihin, jotka oli hänen kunniakseen järjestetty.
Mutta harjoitusten päätyttyä ei Dorothy mennyt huoneeseensa levähtääkseen ennen kutsuja, vaan otti autopussin kahdeksantoista tyttö toverinsa kanssa ja lähti Coney Islandiin. Ja siellä hänellä oli niin hauskaa käydessään kaikissa sirkushuveissa, että hän unohti katsoa kelloa. Ja hän palasi vasta kahdentoista jälkeen hotelliin, jonka seurustelutuvassa Charlie Breene oli odotellut kaksi tuntia ja hermostunut siihen määrin, että oli vähällä kirkua. Ja lopuksi hän saattoi Dorothyn hienoon illatsuun, joka oli täynnä kaupanvälittäjiä ja veikeitä tyttöjä iltapuvuissa, ja hänellä itsellään oli isot reiät sukissaan, kun oli liukunut alas "paholaisen luisua" pitkin ja nyrjähdyttänyt lanteensakin melkein ihan sijoiltaan.
Yhdeksäs luku
No, Dorothy aloitti toimintansa koomillisessa teatterissa, ja Charlie Breene rakastui tavallista hurjemmin. Niinpä hän eräänä iltana otti Dorothyn pitkälle ajelulle Keskuspuiston ympäri suljetussa autossa ja kysyi, mitä hän nyt halusi tehdä. Mutta Dorothy ei kuulu halunneen tehdä mitään muuta kuin päästä ulos autosta, koska Dorothy kuuluu temppuramentiltaan siihen viileään tyyppiin, jonka mielestä kaksikin henkilöä usein on ihmisjoukko. Mutta Dorothy ei tahtonut loukata Charlien tunteita, minkä vuoksi hän turvautui pieneen hätävaleeseen. Tarkoitan, että hän sanoi olevansa vallan kiihkeä katolinen eikä voinut tehdä mitään, mikä olisi voinut saada katolisen papin kohottamaan kulmiaan rippituolissa.
Ja kun Charlie sai tietää, ettei Dorothy ollut ainoastaan puhdas, vaan uskonnollinenkin, niin hänen rakkautensa muuttui kunnioittavaksi ja hänen ajatuksensa alkoivat miettiä avioliittoa. Hän meni siis äitinsä luo ja haasteli varsin pitkälti avioliittokysymyksestä ja siitä ihmeellisestä tytöstä, joka oli sattunut hänen elämänsä polulle.
Ja Charlie Breenen äiti kuului aina hartaasti toivoneen, että hän menisi naimisiin, vakaantuisi ja juopottelisi omassa kodissaan eikä yökerhoissa, missä jokainen näki hänen häpäisevän perheen vanhaa nimeä. Mutta rouva Breenen ja Charlien valinta ei koskaan näkynyt osuvan samaan tyttöön. Sillä rouva Breene antoi etusijan tytölle nimeltä Muriel Devanant, jonka esivanhemmat olivat liikkuneet samoissa seurapiireissä kuin heidänkin. Ja Murielista olisi tullut ihanteellinen vaimo, koska hän ei välittänyt nuorukaisista, vaan vietti kaiken aikansa tyttötoveriensa seurassa. Mutta minä luulen sittenkin, että Murielilla tosiaan oli hiukan tunteita nuorukaisia kohtaan lopultakin, koska hänen valitsemansa tyttötoverit aina muistuttivat poikia mahdollisimman paljon. Hän oli kuitenkin halukas jännittämään hermojaan ja menemään naimisiin Charlien kanssa tämän rahojen vuoksi.
Mutta pääsyy, miksi rouva Breene halusi Murielia miniäkseen, oli se, että tämä seurapiireissä aina osasi menetellä oikein oikealla ajalla. Mutta Charlie selitti äidilleen, että oikea menettely oikealla ajalla seurapiireissä oli nautintorikasta vain siinä tapauksessa, että siitä nautti. Mutta jollei nauttinut, oli se vain tyhjää pettävää varjoa, minkä vuoksi hän mieluummin nai Dorothyn kaltaisen tytön. Ja vihdoin rouva Breene tuli kovin makoiseksi ja sanoi Charlielle, että hänen hartain toivonsa olikin, että tämä naisi sydämensä valitun. Hän käski siis pojan ensin tuoda Dorothyn kotiin antaakseen koko perheelle tilaisuuden häneen tutustua.