Silloin Lester puuttui puheeseen oikein äreällä äänellä ja sanoi: "Sinä poikalurjus, koska me ikinä olemme istuskelleet kotona jotakin lukemassa?"
Siitä Claude ilmeisesti närkästyi ja sanoi: "Älähän ole törkeä!
Minkälaisiksi porsaiksi herra Abels alkaa meitä luullakaan?"
No, sitten he alkoivat käyttää vuoropuheluja, mikä tosiaan kehittyi pieneksi riidaksikin. Mutta herra Abels sai pian kyllikseen senlaatuisesta keskustelusta, minkä vuoksi hän avasi suunsa ja käski Lesteria tukkimaan kitansa.
Mutta sitten Claude jälleen puhui ja sanoi: "Tasapuolista oikeutta me täältä etsimme."
Mutta sitten Lester sanoi: "Tahdotteko te lopettaa?" Sillä Lester tavoitteli kymmentätuhatta dollaria uhalla, että hän muutoin kertoisi kaikki alimman luokan kuvitetuille uutislehdille.
No, herra Abels pyysi aikaa neuvotellakseen asiakkaittensa kanssa. Ja kun hän neuvotteli Breenen perheen kanssa, säikähtyivät he tosiaan ihan järjiltään. Sillä he olivat olleet edustavia amerikkalaisia vallankumouksen päivistä asti, eikä mikään heidän teoistaan ollut vielä koskaan tihkunut maailman tiedoksi.
Mutta herra Abels sanoi lopuksi heille, että hän voisi estää Breenen perheen nimen tahrautumasta, kunhan he vain antaisivat hänelle "vapaan valtakirjan" tehdä mitä halusi, maksoipa se heille sitten kuinka paljon tahansa. Tarkoitan, kunhan he vain eivät välittäneet siitä, mitä tapahtui Dorothyn aviomiehelle. Ja kun he tosiaan olivat ihan ymmällä, niin he vihdoin käskivät hänen ryhtyä toimiin.
Ja sitten herra Abels lähetti noutamaan erään vaiteliaan liiketuttavansa, nimeltä Jerry, joka oli Brooklynin demi-monden johtajakin vallan. Tarkoitan, että tällä Jerryllä oli joukko "kulkureita", jotka olivat olevinaan trokareita ja kiertävinään kieltolakia, mutta heidän erikoisalanaan oli tosiaan paljoa väkivaltaisempi hommailu, kuten esimerkiksi murhat.
Ja kahta iltaa myöhemmin Jerry teki tuttavuutta Lesterin ja Clauden kanssa eräässä julkisessa paikassa ja vei heidät ilonpitoihin erään aika korkean brooklyniläisen vuokrakasarmin yläkertaan. Ja Claude ihastui ikihyväksi, sillä Jerryn joukkueeseen kuului paljon entisiä jääkuskeja voimakasta miehistä tyyppiä, joilta oli elinkeino mennyt nokan ohi, kun oli keksitty jäähdytyskone, eikä Claude rakastanut mitään niin kuin miesten miestä. Mutta entiset jääkuskit eivät voineet sietää Claudea, vaan ajattelivat, että Lester oli häneen verrattuna niin paljoa parempi, että he lopuksi kysyivät, eikö saisi tehdä Claudesta "kunniavierasta" Lesterin asemesta, jonka olisi sallittava elää, jos mitään paremmuutta oli olemassa. Mutta Jerry sanoi heille: "Mitä hittoa te ajattelettekaan! Kuka nämä kemut maksaa?" Ja täytyihän heidän myöntää, että se oli Jerry. Siis Jerry sanoi: "Sitten me pysytään kontrahdissamme ja nitistetään oikea lintu!" Ja ennenkuin ilta oli lopussa, kävi Lester melko paljoa inhotummaksi, joten he kaikki olivat sopimukseen tyytyväisempiä.
Ja kello viisi aamulla, kun jokainen oli parhaimmalla tuulellaan, meni Jerry pieneen algooviin katsoakseen ulos ikkunasta. Ja sitten hän huusi Lesterille sanoen: "Tulehan tänne, kaveri, katsomaan komeaa auringonnousua!" No, Lester meni algooviin katsomaan, mutta hänen jalkansa kaiketikin luiskahti, sillä hän putosi ulos ikkunasta. Ja kuoleman syyksi merkittiin itsemurha.