Ja vihdoin, kun Dorothy tuli noin viisitoistavuotiaaksi, koitui hänen isälleen ikävyyksiä. Tarkoitan, että herra Shawin täytyi mennä uusiin naimisiin. Ja kuului sattuneen varsin mielenkiintoinen juttu, koska karnevaaliseuran päävetovoimana oli numero, jota nimitettiin "Rakastavan hyppäykseksi".
No, tämä rakastavan hyppäys oli sellainen, että oli iso silmukkarata, jota pitkin pieni automobiili kiiti. Ja kun automobiili oli kiertänyt silmukan, teki se pitkän loikkauksen ilmassa ja putosi korkealle alustalle aika pitkän matkan päähän. Mutta se, mikä yleisöä todella kiinnosti, oli vaaleaverinen tyttö palttinaisessa päällysviitassa, joka siinä istui. Sillä tämän tytön oletettiin tekevän harppauksensa kohdatakseen "rakastajansa". Eikä hänen "rakastajansa" ollut kukaan muu kuin herra Shaw vaaleanpunaisissa paljeteilla koristetuissa sukkahousuissaan, joka odotti asianomaisessa asennossa sillakkeella ja saattoi hänet kohteliaasti portaita alas yleisön taputtaessa käsiään niin, että korvia huumasi. Mutta Dorothy sanoi, ettei hän koskaan voinut saada selville taputtivatko he käsiään tytön suorittamalle "rakastavan hyppäykselle" vai sillekö, että Dorothyn isä noissa tamineissaan pääsi portaiden alapäähän.
Mutta saadakseen vaaleaverisiä tyttöjä suorittamaan rakastavan hyppäystä käytti karnevaaliseura tavallisesti jotakuta näyttelyhaluista tarjoilijatarta, jolle laitettiin vaalea tekotukka. Mutta heidän oli varsin vaikea saada tarjoilijattaria tässä ammatissa pysymään, koska muutamien rakastavan hyppäysten jälkeen heidän selkärankansa alkoi luhistua. Siksi kävi karnevaaliseuran johtajalle välttämättömäksi tehdä tuttavuutta yhä uusien tarjoilijattarien kanssa valitakseen toisen tilalle.
No, lopuksi johtaja tapasi Modesto-nimisen kaupungin hotellista tarjoilijattaren, joka ei ilmoittanut hänelle, että hänen äitinsä oli hotellin omistajatar. Sillä tämä tarjoilijatar kuului pelänneen, että johtaja ei pestäisi häntä, jos tietäisi, että hänellä oli tuima äiti, joka oli uraa vastaan. Niinpä tämä tarjoilijatar, jonka nimi oli Hazel, karkasi seurueen kanssa, mainitsematta mitään äidilleen. Ja asia mutkistui vielä pahemmin sen johdosta, että jotkut karnevaaliseuran henkilöistä lähtivät hotellista mainitsematta mitään kirjurille ja pyytämättä häntä kirjoittamaan heidän laskujansa.
No, hotellin omistajatar esiintyi näyttämölle seuraavassa kaupungissa, ja Dorothy sanoo, että hänen tullessaan hänen silmänsä vetistivät. Mutta kohtalo järjesti niin, että hän ehti pääkadulle juuri kun Dorothyn isä hyppäsi vapaamuurarien temppelin katolta vaaleanpunaisissa paljettitrikoissaan. Ja vaikkei hotellin emäntä ollut laisinkaan kiinnittänyt herra Shawiin mitään huomiota hänen asuessaan hänen omassa hotellissaan sivilistin vaatteissa, näkyi hän sinä hetkenä, kun näki hänen sukkahousuissaan heittäytyvän katolta, häneen silmittömästi rakastuneen.
No, vihdoin kävi johdolle välttämättömäksi pitää neuvotteluja Hazelin äidin kanssa. Mutta heti alussa kävi pian selville, ettei mikään muu häntä lepyttäisi kuin avioliitto herra Shawin kanssa. Ja täytyihän Dorothyn isän siihen suostua pelastaakseen karnevaaliseuran syytöksestä, että se oli vietellyt tarjoilijattaren karkaamaan, ja jättänyt hotellilaskut maksamatta. Ja heidät vihki luterilainen pappi, ja sitten vietettiin ihan erikoiset häät leijonan häkissä, ja sillä tavoin Dorothy tuli saaneeksi äitipuolen.
No, ensimmäinen, mitä Dorothyn äitipuoli teki, oli toimittaa Hazel takaisin kotiin hoitamaan hotellia Modestossa, sillä hänestä oli elämä karnevaaliseurassa liian kovaa Hazelin siveellisyysmoraalille. Mutta Dorothy sanoo, että Hazelin moraalit olivat jo kyllin kuluneet ja laahautuneet Modestossakin, jottei siinä, mitä hän karnevaaliseurassa saattoi oppia, ollut mitään uutuuden viehätystä.
Mutta Dorothyn äitipuoli jäi karnevaaliseuraan ja osoittautui olevan pelkkä torakurkku ja äkäpussi. Tarkoitan, ettei hän koskaan sallinut herra Shawin hypätä miltään katolta enää, ja herra Shaw alkoi menettää kaiken henkilöllisyytensä. Ja lopulta kehittyi asia siihen mittaan, ettei herra Shaw voinut yleisön huvittamiseksi ja opettamiseksi muuta tehdä kuin lunastaa naimalupa joka kaupungissa, johon he tulivat, ja vihittää itsensä paikkakunnan papilla rouva Shawin kanssa julkisesti, milloin ilmapallossa, milloin häkissä, joka oli täynnä tiikereitä. Ja Dorothy sanoo, että jos konsaan kuulen jonkun lörpöttelevän sellaista, ettei hänellä ollut naimahaluista isää, niin voin niille vakuuttaa, että hänen isällään oli regordi koko Tyynenmeren rannikolla laillisten vihkimistensä lukumäärässä.
Mutta asiat kävivät lopulta huonoa pahemmiksi. Sillä vaikka rouva Shaw oli alati morsiamena, ei hänen menettelynsä sitä osoittanut. Eikä hän tehnyt muuta kuin oli tyytymätön ylkään ihan alttarin ääressäkin, niin että häihin kerääntynyt väkijoukko joskus tosissaan ihmetteli, mitä herra Shaw hänessä näki. Sillä Dorothy sanoo, että tuskin kukaan haluaa maksaa viisikolmatta senttiä nähdäkseen jonkun vihittävän nyreään morsiameen, joka lähentelee viittäkymmentä ikävuotta.
Mutta minä en tosiaan moiti rouva Shawia siitä, että hän kävi alakuloiseksi, sillä Dorothyn isä ei sittenkään koskaan ollut ihanteellinen aviomies. Tarkoitan, että hän näkyi pitävän ansiokkaana tekona juoda itsensä humalaan ennenkuin kieltolaista vielä uneksittiinkaan. Niinpä rouva Shaw alkoi kovin "kyllästyä" karnevaaliseuran elämään ja kaivata omaan hotelliinsa, varsinkin kun hänen korviinsa oli tullut huhuja, että se alkoi olla huonossa maineessa. Sillä sanottiin, että tuskin kukaan kauppamatkustaja, joka vähänkin voi kerskua hyvästä ulkonäöstä, koskaan suoritti Hazelille laskuaan. Ja kun Dorothyn äitipuoli kuuli, että Hazel oli muuttanut aamiaistunnin puoli seitsemästä kahdeksaan, olivat asiat hänen mielestään menneet jo kyllin pitkälle. Senvuoksi hän pakotti herra Shawin jättämään koko uransa, jotta hänet vietäisiin pois ja pidettäisiin heidän asunnossaan Modestossa.