Ja Dorothy käski minun jäähyväisiksi vielä kerran silmäillä Henryä ja sitten jättää hänet hänen haltuunsa, sillä ensi kerralla minä näkisin hänet lakituvassa ja silloin minä hänet tuskin tuntisin, koska Dorothy hänet niin säikäyttäisi, että saattaisi koko hänen muotonsakin muuttua. Minä päätin siis jättää hänet Dorothyn käsiin ja toivoa parasta.
Heinäkuu 10 p:nä.
Hohhoh, viime kuu oli tosiaan kuin päiväkirja itsessään, ja minä olen alkanut käsittää olevani niitä tyttöjä, joille jotakin tapahtuu. Ja minun täytyy sittenkin myöntää, että elämä on tosiaan ihmeellistä. Sillä ihan viime kuluneiden viikkojen aikana on tapahtunut niin paljon, että tytön pää melkein menee pyörälle.
Tarkoitan ensiksikin, että menin jalokivikauppaan ostoksille ja ostin hurmaavan nelitahkoisen smaragdin ja pitkän rihman helmiä Henryn laskuun. Sitten soitin Henrylle kaukolinjan puhelimella ja sanoin hänelle, että halusin nähdä häntä aika paljon, ja hän oli kovin, kovin mielissään ja lupasi heti saapua New Yorkiin. Ja sitten minä pyysin Dorothya tulemaan kotiini ollakseen siellä Henryn saapuessa ja näyttämään Henrylle, mitä olin hänen laskuunsa ostellut, ja kertomaan hänelle, kuinka tuhlaavainen minä näytin olevan. Ja kuinka minä näyin tulevan vain hupsua hupsummaksi. Ja minä annoin Dorothylle valtuuden mennä niin pitkälle kuin halusi, kunhan hän ei vain vihjaise mitään kunnialleni käypää. Sillä mitä tahrattomammalta minun maineeni näyttäisi, sitä paremmin saattaisi asia lopuksi päättyä. Ja Henry oli täsmällisesti talossa kahtakymmentä minuuttia yli yhden, ja minä käskin Lulun laittaa puolista hänelle ja Dorothylle ja käskin Dorothyn sanoa hänelle, että minä olin mennyt katsomaan Venäjän kruununkalleuksia, joita joku venäläinen suuriruhtinatar kaupitteli Ritzissä.
Ja sitten minä menin Primrosen teehuoneeseen syömään puolista herra Montrosen kanssa, koska herra Montrose kernaasti kertoo minulle kaikista suunnitelmistaan ja sanoo, että minä hänen mielestään paljon muistutan tyttöä, jonka nimi oli matami Recamier ja jolle intellektentit herrasmiehet tavallisesti kertoivat kaikki suunnitelmansa, silloinkin kun Ranskan vallankumous riehui heidän ympärillään.
Ja herra Montrose ja minä söimme herkullisen puolisen, vaikken minä herra Montrosen seurassa koskaan pane merkille, mitä syön, sillä herra Montrosen jutellessa tyttö vain kuuntelee molemmilla korvillaan. Mutta kaiken aikaa minä kuunnellessani ajattelin Dorothya ja tuskittelin, että hän ehkä kertoisi Henrylle jotakin, mikä ei olisi minulle vallan edullista jälkeenpäin. Ja vihdoin herra Montrosekin näkyi sen huomaavan ja sanoi: "Mikä sinua vaivaa, tyttöseni? Maksaisinpa pennin ajatuksistasi."
Sitten minä kerroin hänelle kaikki. Ja hän näkyi miettivän aika paljon ja sitten hän sanoi: "On tosiaan kovin ikävää, että herra Spoffardin perhe-elämä tuskastuttaa sinua, sillä herra Spoffard olisi ihanteellinen mies minun filmieni kustantajaksi." Ja sitten herra Montrose sanoi, että hän alunpitäen oli ajatellut, kuinka ihanteellista olisi, että minä esittäisin Dolly Madisonia. Sitten minä aloin miettiä ja sanoin herra Montroselle, että toivoin saavani vallan ison rahasumman myöhemmin ja kustantaisin sen itse. Mutta herra Montrose vastasi, että se olisi liian myöhään, koska kaikki eläväinkuvain yhtiöt sitä nyt tavottelivat ja se melkein hetikohta siepattaisiin.
Tällöin minä melkein säikähdin, sillä äkkiä juolahti mieleeni, että jos ottaisin Henryn ja samalla työskentelisin elävissäkuvissa, niin ei Henryn seuraelämä olisi niin hirveää. Sillä jos tytöllä olisi niin paljon puuhaa, ei tosiaan merkitsisi vallan paljoa, vaikka hänen täytyisikin sietää Henryä silloin, kun hänellä ei ollut puuhaa. Mutta sitten minä muistin, millä asioilla Dorothy oli, ja sanoin herra Montroselle, että pelkäsin olevan jo liian myöhäistä. Riensin siis puhelimeen ja soitin kotiin Dorothylle ja kysyin, mitä hän oli Henrylle sanonut. Ja Dorothy sanoi näyttäneensä hänelle sen nelitahkoisen smaragdin ja kertoneensa hänelle minun ostaneeni sen pikku leluksi vihreään pukuuni, mutta että kun olin saanut siihen pukuun tahran, aioin antaa sekä puvun että smaragdin Lululle. Ja sitten hän sanoi näyttäneensä helmet ja sanoi, että minä ne ostettuani kaduin, etten ostanut vaaleanpunaisia, valkoiset kun olivat niin perin tavallisia, joten minä olin käskenyt Lulun purkaa ne ja ommella aamunuttuuni. Ja sitten hän oli sanonut hänelle olleensa vähän pahoillaan, että olin mennyt ostamaan venäläisiä kruununkalleuksia, koska hän aavisteli niiden tietävän onnettomuutta, mutta että minä olin hänelle sanonut, että jos ne sellaisiksi osoittautuisivat, niin voisinhan minä jonakuna iltana, kun uusi kuu oli noussut taivaalle, mennä nakkaamaan ne vasemman olkani yli Hudson-virtaan, mikä kyllä kirot poistaisi.
Ja sitten hän sanoi Henryn alkaneen käydä levottomaksi. Sitten hän kertoi sanoneensa hänelle olevansa iloinen, että minä kerrankin jouduin naimisiin, koska minulla oli sellainen kova onni, että aina kun menin kihloihin, näkyi minun kihlatulleni jotakin tapahtuvan. Silloin Henry kysyi, mitä esimerkiksi. Ja Dorothy sanoi, että pari niistä oli mielisairaalassa, yksi oli velkaantuneena ampunut itsensä ja lopuista piti pakko-työsiirtola huolta. Ja Henry kysyi, kuinka heille nyt niin oli käynyt, ja Dorothy selitti, että se vain johtui minun tuhlaavaisuudestani, ja sanoi ihmettelevänsä, ettei Spoffard ollut siitä koskaan kuullut, sillä minunhan tarvitsi syödä vain puolista Ritzissä jonkun kuuluisan pörssimiehen kanssa, jotta seuraavana päivänä tapahtuisi romahdus. Ja hän sanoi, ettei hän suinkaan tahtonut mitään vihjaista, mutta että minä olin syönyt päivällistä erään kovin, kovin mahtavan saksalaisen kanssa, kun seuraavana päivänä Saksan markat muuttuivat makulatuuriksi.
Siitä kaikesta minä melkein vimmastuin ja käskin Dorothyn pysyttää Henryn talossa, kunnes minä tulisin sinne selittämään. Sitten minä jäin puhelimeen sillä välin, kun Dorothy meni katsomaan, odottaisiko Henry. Ja Dorothy tuli minuutin päästä takaisin ja sanoi, että vierashuone oli tyhjä, mutta että jos rientäisin Broadwaylle, niin epäilemättä näkisin tomupilven Pennsylvanian aseman puolella, ja siellä huristaisi Henry.