Kun Kaisa Borelius hiukan myöhemmin hiipi huoneeseen äänettömin askelin, näki hän, että vanha rouva nukkui levollisesti kädet ristissä lakanalla, valkoisena valkealla vuoteellaan.
II.
Aamiaispöytä oli katettuna hovijahtimestari Lindholmin ruokasalissa. Perheen talviasunto sijaitsi Rantabulevardin varrella, josta oli näköala Vapaasatamaan. Kaikki huoneet olivat isoja ja valoisia; rouva oli tottunut väljiin tiloihin. Hyllyllä ruokasalin korkean tammipanelin yläpuolella oli vanhoja kupariesineitä kirjavien, talonpoikaistyylisten fajanssivatien ja lautasien joukossa. Ylinnä seinällä riippui muutamia jäykkiä perhekuvia tummuneissa kultakehyksissä esittäen pitsikauluksisia herroja ja lyhytmiehustaisia naisia. Kirkkaan maaliskuunpäivän auringonsäteet leikkivät pöydällä, taittuivat hiotuissa laseissa ja sirottivat sateenkaarenvärisiä täpliä valkoiselle liinalle. Ulkona kaartui kevättaivas korkeana ja valoisana, säihkyen kuin kulta satamassa olevien laivain tummien mastojen ja raakapuiden yläpuolella.
Sisäkkö — pitkä ja uhkea nuori nainen, niska täynnä hiuskiehkuroita — loi viimeisen, arvostelevan silmäyksen pöytään, ennenkuin kumahutti kaksi gongonginlyöntiä, jotka kutsuivat perheenjäsenet aterialle.
Gärda saapui ensimmäisenä. Hän astui sisään iloisesti hyräillen ja loi tyytyväisen katseen kadulle, jonka jalkakäytävä loisti valkoisena ja kuivana kevätauringon heleässä paisteessa. Raitiovaunu mennä huristi ohitse, ja ratsastusrataa pitkin ajoi kaksi ratsastajaa ravia kiiltävillä, ruskeilla hevosilla. Joku höyrylaiva liukui satamasta ulos jättäen jälkeensä pitkän savupatsaan kirkkaaseen poutailmaan. Kaikki näytti niin hilpeältä ja juhlalliselta, ikäänkuin kaupunki olisi herännyt ilonpäivää vastaanottamaan.
Ehkä hän tänään kohtaa Tagen, mennessään aamiaisen jälkeen ranskantunnilleen. Siihen aikaan Tage tavallisesti palasi ratsastusretkeltään ajaen Tukholmankadun kautta.
"Huomenta!" — Vanttera Fleming oli ilmestynyt sisarensa viereen ja sysäsi häntä kyynärpäällään. — "Mitä sinä niin toimessasi katselet? Ahaa, kyllä ymmärrän, sinä odotat paria luutnanttia."
"Älä viitsi, Fleming." — Gärdan alahuuli vapisi hieman. — "Miksi sinun aina pitää kiusata minua?"
"Siksi että sinä annat kiusata itseäsi", nauroi poika. "Jollet olisi milläsikään, niinkuin Ebba esimerkiksi, niin minä pian heittäisin koko kiusanteon. Mutta sinä olet tullut niin vietävän arkatuntoiseksi viime aikoina."
Gärda ei vastannut. Rouva Lindholm oli saapunut huoneeseen ja istuutunut paikallensa pöydän yläpäähän. Hän oli aamunutussa, musta tukka huolimattomasti niskaan sitaistuna. Kampaaja saapui vasta päivemmällä. Rouva Lindholmin ulkomuoto esiintyi aina vähimmän edukseen tähän aikaan päivästä, ja hänen mielialansa kärsi siitä tiedosta.