"Minä vain tahdoin varoittaa sinua. Mutta saat tietysti tehdä niinkuin itse tahdot. Jos sinua himottaa päästä vapaaherratar Gersdorffiksi, niin…"
"Voi ei!" huudahti Gärda rukoilevasti ja kohotti vaistomaisesti kätensä ikäänkuin iskua torjuakseen.
Hän näki edessään yht'äkkiä nuoren paronin tylsät ja veltostuneet kasvot vaaleine kalansilmineen. Hän kuuli tuon itsekylläisen rykäisyn, jolla paroni aina lopetti lauseensa, ja häntä puistatti ikäänkuin ruumiillinen pahoinvointi.
He jatkoivat matkaansa ääneti. Kun he kulkivat kadun poikki itäisen aseman kohdalla, tarttui Ebba kiivaasti sisartaan käsipuolesta ja tempasi hänet taaksepäin viime tingassa, sillä muuten hän olisi jäänyt automobiilin alle. Gärda kulki kuin unessa tarkkaamatta ympäristöään.
Kun he olivat ehtineet turvaan vastapäiselle katukäytävälle, ehdotti Ebba, että he menisivät itäisen puiston kautta. Mutta Gärda, joka oli nähnyt vilahduksen parista ratsastajasta Tukholmankadulla, pyysi hiukan vavahtavin äänin:
"Pysykäämme mieluummin tässä, ellei sinulla ole mitään sitä vastaan."
Ratsastajat lähestyivät ripeätä ravia. Nuori rakuunaupseeri, joka istui niin sirosti satulassa ja seurasi ratsunsa liikkeitä notkealla yläruumiillaan, oli Tage Barner. Ilo valahti kuin lämmin laine läpi Gärdan suonien. Hän ei ajatellut enää paroni Gersdorffia eikä Ebban varoittavia sanoja. Hänen rintansa kohoili voimakkaasti ja ruskeat silmänsä säteilivät. Mutta yht'äkkiä hänen katseensa liukui syrjään. Kuka siinä ratsasti Tagen rinnalla? Tuo nuori nainen kalliissa mustassa ratsastuspuvussa oli punaposkinen, roteva kaunotar, joka ei kuulunut heidän piiriinsä. Tage näytti juttelevan hänen kanssaan hyvin innokkaasti.
Vasta ihan kohdalle saavuttuaan luutnantti huomasi sisarukset. Hänen solakka vartalonsa hytkähti, ja hän teki oitis kunniaa. Mutta hänen entinen valoisa hymynsä oli poissa. Gärdasta tuntui, kuin hänen katseessaan olisi ollut jotain kylmää, melkeinpä vihamielistä. Hän tunsi yht'äkkiä pistävää kipua rinnassaan vasemmalla puolella, ja hänen silmäinsä edessä häilyi mustia täpliä.
"Siinä oli oluttehtailijan tytär", sanoi Ebba katsellen ratsastajien jälkeen, jotka etenivät nelistäen.
"Kuka?" kysyi Gärda soinnuttomasti.