"Samaa tyyppiä kuin Mogens arvatenkin." — Vanhan rouvan ääni oli harvinaisen pureva ja ivallinen. — "Niinpä niin, Nina on ymmärtänyt järjestää asiansa ja arvelee kai, että tyttären on tehtävä samoin. — Minä olin luullut, että Tagesta ja Gärdasta tulisi pari", lisäsi hän huoahtaen.
"Olen kuullut mieheltäni, että Tage ratsastelee nykyjään ahkerasti rikkaan neiti Olssonin kanssa."
"Olsson — Olsson, kuka se on?" — Rouva Rönnov, joka oli sangen ylimysmielinen, lausui tuon porvarillisen nimen hieman halveksivalla äänellä.
"Oluttehtailijan tytär, tiedäthän. Sen, joka harjoittaa niin suurta hyväntekeväisyyttä."
"En tunne", vastasi rouva Rönnov lyhyesti.
He olivat hetkisen vaiti. Eva seisoi ja katseli puutarhaan. Keltaiset krookukset loistivat kuin pienet liekit, joita nousi kuivasta maasta valkorunkoisen koivun ympärillä. Kottarainen vihelsi kuusikossa.
"Siinä he tulevatkin, molemmat nuoret!" huudahti Eva rouva Rönnoville.
Gärda ja Tage olivat tavanneet toisensa veräjällä. He olivat tulleet eri tahoilta, Tage raitiovaunussa ja Gärda asemalta, joka sijaitsi puistokujan toisessa päässä. Odottamaton tapaaminen sai heidät molemmat hämilleen. Tage koetti peittää mielenliikutustaan hilpeyden verholla, mutta Gärda kulki hiljaisena hänen rinnallaan sopertaen jotain lämpimästä ilmasta ja painellen käsin poskiaan, jotka olivat karahtaneet tulipunaisiksi. Heidän päästyään kiviportaille virkkoi Tage soittokellon nappia painaessaan yht'äkkiä muuttuneella äänellä:
"Kumma muuten, että sinä olet yksin liikkeellä tänään — ilman paroni Gersdorffia."
Gärda vavahti. Hän kohotti päätänsä ja katsoi suurin, säikähtynein silmin.