"Kuinka niin?" sopersi hän.
"No, kaikki ihmisethän kertovat teidän olevan kihloissa", sanoi Tage tylysti, katsomatta häneen.
Gärda vapisi, niin että hänen täytyi kädellään nojautua seinään pysyäkseen pystyssä. Mutta samassa Kaisa Borelius avasi oven, ja Gärda oli kiitollinen saadessaan viipyä pimeässä eteisessä jonkun minuutin, kunnes saattoi jälleen hallita itseään.
Tage nähtävästi katui tylyjä sanojaan. Kun Gärdan piti riisua pitkä höyhenpuuhkansa, riensi hän auttamaan, ja hänen kätensä viipyi tuokion hyväilevänä tytön olkapäällä. Gärda puristi kiitokseksi hänen kättään tahdottoman tulisesti.
Sitten Kaisa Borelius avasi arkihuoneen oven. Heleä auringonpaiste häikäisi Gärdan silmiä, jotka eivät olleet aivan kirkkaat. Mutta sanaton kohtaus eteisessä oli keventänyt hänen sydäntään. Hän meni iloisesti hymyillen emännän luo ja tervehti häntä suudelmalla ja parilla ystävällisellä sanalla.
Nuorten tulo herätti yleistä iloa. Gärdan olemus täytti menneenkin sukupolven vaatimukset, mitä naisellisuuteen ja hempeyteen tuli, ja Tage oli koko talon lemmikki. Ei ainoastaan rouva Rönnov rakastanut hänessä oman nuoruutensa muistoa, vaan Kaisakin tunsi sydämensä sykkivän nopeammin kuullessaan nuo tutut, ripeät askeleet puutarhakäytävältä. Vieläpä Jack-vanhuskin linkutti kankeilla koivillaan heti nuorta luutnanttia vastaan. Koira oli sanomattoman mielissään, kun Tage sormillaan pyöritteli sen korvia tai taputti sitä selkään, niin että ihan piti lyyhistyä kokoon, ja sanoi raikkaalla äänellään: "Hei, vanha ukkeli, mitäs kuuluu?"
Suklaa tuli pöytään, ja Tage osoitti tavatonta ruokahalua. Hän tyhjensi kakkulautasen toisensa jälkeen ja puheli herkeämättä koko ajan, raisuna kuin lupapäivän saanut koulupoika. Hän kertoi uusimmat sukkeluudet ja pisti sekaan pari sangen rohkeata juttua, joita vanha rouva ei olisi sietänyt kuulla keneltäkään muulta kuin häneltä. Nyt rouva Rönnov ihan hytkyi naurusta ja loi vähän väliä silmäyksen ympärilleen ikäänkuin huomauttaakseen läsnäolijoille, kuinka vastustamattoman herttainen hänen lemmikkinsä oli.
Mutta virkistävä vierailu ei kestänyt kauan. Heti pöydästä noustua Tage kuiskasi Gärdalle:
"Emmeköhän me kaksi nyt livahda tiehemme ja lähde oikein pitkälle kävelyretkelle metsään?"
"Mutta mummoa tulee sääli", sanoi Gärda epäröiden.