"Ei, älä puhu hänestä", pyysi Gärda. "Miksi kiusaat minua — sinä niinkuin kaikki muutkin?"
"Minä en suinkaan tahdo kiusata sinua", sanoi Tage nostaen pienen käden huulilleen. "Mutta tahdon varman vastauksen kerta kaikkiaan, Gärda. Hänkö vai — minä? Vastaa!"
Gärdan ruskeat silmät katsoivat kysyjään kyynelharson läpi. Hän teki pari turhaa yritystä, ennenkuin sai sanat suustaan.
"Enhän minä voinut tietää, että sinä — että sinä välitit minusta."
"Etkö?" sanoi Tage. — Gärdan käsi oli lujasti hänen kädessään, ja nyt Tage laski toisen kätensä hänen vyötäisilleen ja veti hänet hellästi rintaansa vasten. — "Etkö ole aina tietänyt, että minä pidän sinusta, ihan siitä saakka kuin olimme lapsia, ja että sinä olet ainoa tyttö, jonka kanssa voin ajatella naimisiinmenoa?"
"Niin no, ehkä", myönsi Gärda naurun ja itkun välimailla.
Tage otti hänen kasvonsa kättensä väliin ja suuteli suutelemistaan hänen raikkaita huuliaan ja kauniita silmiään, jotka ummistuivat hänen hyväillessään. Kun hän vihdoin hellitti, kuiskasi Gärda ujon veitikkamaisesti:
"Mutta pelkkä ajatteleminen ei riitä, täytyy myöskin sanoa se."
"Enkö ole nyt jo sanonut tarpeeksi?" kysyi Tage hilpeästi. "Tahdotko, että minun pitää kosia oikein vanhan kansan tapaan?"
Gärda väänteli hermostuneesti Tagen takinnappia sormiensa välissä.