"Minulle se kyllä riittää, mutta isä ja äiti… Meidän täytyy sanoa heillekin ja…"
"Ja sitten tuli lystistä loppu", täydensi Tage. Hänen äsken niin iloiset kasvonsa synkistyivät. "Me saamme kestää kovan taistelun, se on varmaa. Minulla ei ole muita tuloja kuin palkkani, ja sillä en voi elää edes itse. Eikä isälläkään ole mitään. Sotilas ei vuole puuveitsellä kultaa tässä maassa. Olisi ehkä viisainta lähteä ulkomaille sotapalvelukseen ja koettaa päästä eteenpäin. Balkanilla rupeaa näyttämään uhkaavalta…"
"Ei, ei, Tage!" — Gärda kietoi tulisesti kätensä hänen kaulaansa ja painautui häntä vasten. — "Minä en voi kestää sitä ajatusta! Ennemmin odotan sinua, kunnes tulen vanhaksi ja harmaaksi — tahi vaikka jätän koko naimisiinmenon ainaiseksi."
"Älähän nyt", lohdutteli Tage tuuditellen häntä sylissään. "Ei ole suinkaan varmaa, että minä menettäisin henkeni, jos menisinkin sotaan, vai kuinka, Gärda kulta? Voisinhan palata kotiin mainehikkaana ja arvossa ylentyneenä ja saavuttaa sinun vanhempaisikin kunnioituksen. Vaikka — jumala paratkoon — rahansaalis olisi pientä joka tapauksessa."
He istuivat hetkisen ääneti. Linnut riemuitsivat puiden latvoissa heidän yläpuolellaan, ja viidakosta kuului kuhertavaa ääntä. Muutamia ratsastajia ajoi pitkin rautasiltaa, joka kaartui metsänlaidassa olevan syvän rotkon yli.
"Niin, se raha", sanoi Tage vihdoin raskaalla, väsyneellä äänellä. "Kuinka on tultava toimeen ilman sitä?"
Gärdan pehmeiden huulien ympärille tuli katkera piirre. Nostamatta katsettaan hän virkkoi:
"Voithan mennä naimisiin neiti Alice Olssonin kanssa, niin saat rahaa niin paljon kuin haluat."
"Gärda!" — Tage tarttui rajusti hänen käsivarteensa. — "Pidätkö minua nulikkana, Kun puhut tuolla tavoin — ja lisäksi juuri nyt! Luuletko, että minä voin rakastaa toista tyttöä ja myydä itseni toiselle?"
"En, en, älä ole vihainen, Tage", pyysi Gärda hädissään. "En minä sitä tarkoittanut. Mutta elämä on niin vaikeata, ihminen joutuu tahtomattaan pakostakin niin monenlaisiin olosuhteisiin. Ja sinun täytynee mukautua isäsi tahtoon, niinkuin minun on pakko totella omia vanhempiani. Minusta meidän kohtalomme näyttää ihan toivottomalta."