Tage tarttui niin kovasti hänen käteensä, että ihan kipeätä teki.

"Luuletko, että minä olin täällä ensi kertaa vartioimassa saadakseni nähdä vilahduksen sinusta", sanoi Tage kiihkeästi. "Ilta illan jälkeen olen kävellyt edestakaisin ikkunoittesi alla — mutta jos joku tuli, niin se aina oli hänen armonsa hovijahtimestarinrouva tai teidän hieno sisäkkönne. Minun oma pikku Gärdani ei koskaan näyttäytynyt. Ja miksi et ole mitään vastannut kirjeisiini?"

"Kirjeisiin?" — Gärdan ruskeat silmät tuijottivat Tageen suurina ja kysyvinä. — "En minä ole saanut mitään kirjeitä-"

"Et tänäänkään?"

"En — en."

"Vai niin." — Tage survaisi keppinsä vihaisesti katukiviä vasten. — "Sitten minä tiedän, kuka ne on varastanut. Sinun äitisi, senkin…"

"Tage, Tage!" rukoili Gärda painautuen häntä vasten. Hän oli syvästi kuohuksissaan saamastaan tiedosta. Hänen äitinsä oli tosin kieltänyt häntä kirjoittamasta Tagelle ja toimi ehkä parhaan vakaumuksensa mukaan pidättäessään hänen kirjeitään… mutta se oli joka tapauksessa kovaa. Sanaakaan virkkamatta hän oli sen tehnyt… Viha leimahti Gärdan lempeässä mielessä haihduttaen osan sitä ihailua, jota hän lapsuudesta asti oli tuntenut äitiänsä kohtaan.

He olivat saapuneet portille, mutta eivät pysähtyneet, vaan kävelivät eteenpäin pitkin märkänä loistavaa katukäytävää huhtikuun-illan ensimmäisten tähtien alla.

Gärda katseli Tagen lujapiirteistä profiilia, jossa tiukasti yhteenpuristetut huulet ja syvä ryppy kulmakarvain välissä vielä kuvastivat suuttumusta ja katkeruutta. Hänen pieni kätensä hyväili pehmeästi Tagen käsivartta, ikäänkuin hän olisi tahtonut pyytää anteeksi äitinsä puolesta. Tage kääntyi ja loi häneen hymyilevän katseen, joka lievensi nuorten kasvojen kovaa ilmettä.

"Sääli on sinua, pikku Gärda", sanoi hän lempeästi. "Sääli meitä kumpaakin. Miksi he panevat niin paljon esteitä meidän tiellemme? Ja vain viheliäisten rahojen tähden. Me nuoret voisimme kyllä odottaa pari vuotta, ja kaikki olisi hyvin, kunhan vain saisimme olla ja seurustella niinkuin muutkin kihlautuneet. Mutta isä koettaa houkutella minua tekemään rahakkaan naimiskaupan, ei itseni vuoksi, vaan jotta maksaisin hänen velkansa. Ja sinun äidilläsi on samat tuumat sinun suhteesi. Heille kävisi ansion mukaan, jos me karkaisimme ja menisimme naimisiin heidän luvattaan."