Vaikka vanha rouva Rönnov ei käsittänytkään kaikkea, mitä hänen ympärillänsä tapahtui, tajusi hän kuitenkin vaistomaisesti, etteivät vieraat olleet erinomaisen hyvällä tuulella. Hän pyysi Gärdaa soittamaan, että Kaisa toisi iltapäiväteen pöytään. Poikien mieliala kohosi heti, kun he näkivät täysinäiset kakkuvadit, ja hovijahtimestarikin ajatteli halukkaasti virvokkeita. Mummolla oli erittäin hienoa vanhaa portviiniä, ja koska oli uudenvuodenpäivä, oli täysi syy odottaa, että sitä ilmestyisi pöytään.
Eteisen ovikello soi. Ove ja Fleming ryntäsivät avaamaan. Vanha rouva Rönnov terästi kuuloaan käsi korvan takana.
"Tuleeko ketään?" kysyi hän Gärdalta. "Tulee, mummo kulta", huusi tyttö torveen, "luultavasti Eva-täti ja Tage. Minä tunnen heidän äänensä."
Eva Valeur, rouva Lindholmin nuorempi sisarpuoli, kaunis vaaleaverinen nainen, iältään vähän päälle kahdenkymmenen, astui sisään vuoden vanha pikkutyttönsä käsivarrellaan. Hänen takanaan näkyi pari luutnantinpoletteja, ja Tage Barnerin voimakaspiirteinen pää kumartui tervehtimään, niin että lampunvalo osui hänen paksun ruskean tukkansa valkoiseen jakaukseen. "Hyvää päivää, rakkaat lapset — voi, miten pikku Vivika on kasvanut!" — Vanha rouva puristi lapsen tuokioksi rintaansa vasten, mutta antoi sen sitten heti takaisin äidille, kun pienokainen näytti alkavan itkeä. — "Ota sinä hänet, Eva. Pienet lapset eivät pidä ryppyisistä kasvoista. — No, miehesi ei tullutkaan, näemmä — eikä Tagen isä myöskään."
Eva-rouva toi paljon terveisiä mieheltään, konsuli Valeurilta. Hänen oli valitettavasti ollut mahdoton päästä tänään…
Sitten luutnantti Tage otti kuulotorven nuorelta rouvalta ja selitti, että isänsä, eversti, oli saanut esteitä. Uudenvuoden kunnia tervehdys linnassa ja muut viralliset vierailut.
"Niin, niin, poikaseni, kyllä minä ymmärrän", nyökkäsi rouva Rönnov lempeästi. Koko suku tiesi, että vanha rouva piti erityisen paljon Tagesta, joka kuului olevan hänen miesvainajansa näköinen. — "Saan todellakin olla iloinen, kun minulla on teitä näinkin monta koolla ympärilläni. Ja nyt te kaikki varmaan tarvitsette kupin teetä. Ole hyvä, Tage, ja työnnä minun tuolini pöydän luo."
Hovijahtimestaria suututti, kun molempien toisten herrain oli onnistunut livahtaa tiehensä. Mitä peijakasta hän olikaan suostunut lähtemään Ninan mukaan! Täällä täytyi istua lasten ja naisväen seurassa, vaikka olisi paljon hauskempaa pelata bridgeä aatelisklubilla.
Vanha rouva Rönnov tahtoi välttämättömästi Tagen viereensä pöytään. Luutnantin yritys saada Gärda toiselle puolellensa raukesi tyhjiin viime tingassa, kun Fleming, leveä pojannaama ärsyttävässä hymyssä, sijoittautui heidän väliinsä. Tage kuiskasi vihaisesti: "Mitä sinä siinä teet, penikka!" mutta se vain enensi asianomaisen mielihyvää sukkelan kepposensa johdosta.
Kaisa Boreliuksen tarjoillessa teetä istui vanha rouva Rönnov hymyillen ja katseli ympärillänsä olevaa rakasta piiriä. Tällaisina hetkinä, kun hän ylpein mielin tunsi itsensä suvun kantaäidiksi, hän unohti vanhuutensa ja raihnaisuutensa. Hän nautti ajatuksesta, että nämä nuoret, terveet ihmiset olivat lihaa hänen lihastaan ja verta hänen verestään. Kenenkähän kautta hänen sukunsa oli jatkuva, kun hän itse oli jo aikoja sitten kätketty maan poveen? Hän piti paljon heistä kaikista — erittäinkin Tagesta ja Gärdasta. Mutta tyttökulta ei ollut iloinen tänään, sen hän huomasi selvästi… Olikohan syynä jokin asia, joka koski nuorta paroni Gersdorffia? Saattoiko Nina uhrata lapsensa onnen edistääkseen omia kunnianhimoisia suunnitelmiaan?