Keskustelu oli pöydässä vähän vilkastunut. Rouva Rönnov saattoi nähdä puhuvien kasvoista, että jokin asia kiinnitti erityisesti heidän mieltään.
"Tage, poikaseni, mitä te pohditte niin innokkaasti?"
"Eva-täti on käynyt lentokentällä ja nähnyt Erik Lindin nousevan ilmaan."
"Lentokentällä! Herra varjele!" — Rouva Rönnov laski kiivaasti teekupin kädestään. — "Kaikkia hullutuksia ne ihmiset keksivät tähän aikaan. Kunhan ei vaan Jumala heitä rankaisisi heidän kevytmielisyytensä tähden."
"Ei se niin vaarallista mahda olla", nauroi Tage ylimielisesti. "Minäkin tästä jonakuna päivänä lähden mukaan lentoretkelle."
"Jumalan tähden, poikani, ethän tee sitä!"
Vanhan rouvan nuhteleva huudahdus voitti äänellään sen pienen, pelokkaan oihkauksen, joka pääsi Gärdalta. Mutta Tage kuuli sen kuitenkin ja hymyili itsekseen suoristaen samalla vaistomaisesti solakkaa vartaloaan.
Lempeydestään huolimatta vanha rouva Rönnov saattoi käyttää sangen kovia sanoja puhuessaan nykyajasta, jota hän syvästi paheksui. Hän vihasi automobiileja ja sähköraitiovaunuja, jotka hänen mielipiteensä mukaan olivat eräänlaisia uudenaikaisia murha-aseita. Hän ei voinut sietää, että naiset opiskelivat, kävivät luennoilla yhdessä nuorten miesten kanssa ja valmistautuivat lääkäreiksi ja juristeiksi. Se mullisti maailmanjärjestyksen, eikä rouva Rönnov voinut mitenkään myöntää, että nykyiset olot olisivat entisiä paremmat. Avioliitot olivat järjestään onnettomia, avioerot kuuluivat päiväjärjestykseen, ja lasten kasvatus jätettiin vieraiden tehtäväksi. Ja kaiken päälliseksi naiset vielä vaativat äänioikeutta ja tahtoivat päästä hallitsemaan maata ja valtakuntaa. Kodin hallitus oli aivan liian mitätön tehtävä nykyajan naisen voimille.
Eva, joka itse oli suorittanut ylioppilastutkinnon, koetti toisinaan selittää vanhalle rouvalle, että uuden ajan edistykset vallan hyvin saattoi yhdistää entisajan ihanteisiin. Kunnollinen ja toimekas nainen oli ymmärtävä jakaa aikansa kodin ja julkisen elämän kesken. Ja avioliitot tulisivat onnellisemmiksi kuin milloinkaan ennen, kun mies ja vaimo kohtaisivat toisensa tasavertaisina tiedoiltaan ja harrastuksiltaan.
Mutta rouva Rönnovin mielipiteet eivät järkkyneet. Hän vain pudisti päätään hienosti hymyillen ja luoden veitikkamaisen katseen silmälasiensa takaa.