"Suutele minua jäähyväisiksi, Leif, ja mene sitten."
Leif otti hänen kaitaiset valkeat kasvonsa kättensä väliin ja suuteli verettömiä huulia ja otsaa, joka oli niin hento ja lapsellinen kultaisten hiuskiharoiden alla. Hän ei ollut milloinkaan uskonut voivansa kärsiä niin syvästi.
"Pikku Ebba, hyvästi, ja Jumala sinua siunatkoon."
Ovessa hän kääntyi katsomaan taaksensa. Ebba oli noussut istualleen vuoteessaan ja nyökkäsi hänelle hymyillen. Sitä hymyä hän ei milloinkaan unhottanut.
XIV.
Leif heräsi seuraavana aamuna levottomasta unestaan kuullessaan siipienräpytystä päänsä päältä. Hän avasi silmänsä ja katseli levottomasti ympärilleen. Mistä se kuului, tuo levoton räpyttely? Vieläkö hän uneksi?
Samassa hän näki pienen pääskysen, joka oli eksynyt avoimesta ikkunasta sisään ja ponnisteli löytääkseen ulos. Lintu lenteli tuskaisena edestakaisin huoneessa lyödä rapsauttaen välisti siipiensä kärjillä kattoon. Sitten se joutui kaakeliuunin takaiseen ahtaaseen loukkoon — kuului rasahtava putous, ja yht'äkkiä syntyi hiljaisuus.
Leif viskasi peitteen yltänsä ja hyppäsi sängystä lattialle. Hänet valtasi sanomaton kauhu, kun hän ajatteli, että lintu ehkä oli loukkaantunut, mahdollisesti kuollutkin. Se oli pelkoa, joka ei ollut missään järjellisessä suhteessa alkusyyhynsä — mutta nyt, kun hänen kaikki ajatuksensa risteilivät Ebban ympärillä, saivat päivän mitättömimmätkin tapaukset vertauskuvallisen merkityksen. Ja hänestä tuntui nyt, että pieni pääskynen oli pelastettava hinnalla millä tahansa, sillä sen elämä oli jollakin selittämättömällä tavalla yhteydessä Ebban elämän kanssa.
Pääskynen virui perimmäisessä nurkassa aivan seinän vieressä. Se läähätti kauhistuksesta ja räpytteli uupuneesti siipiään. Se siis eli vielä. Hän kumartui ja otti linnun varovasti lattialta. Kuinka omituiselta tuntui pitää kädessään tuota pientä lämmintä ja pehmeätä ruumista! Kiiltävät, mustat silmät katsoivat häntä suoraan silmiin, ja sydän tykytti pakahtuakseen — kuin tytön sydän — — —
Hän kantoi linnun hellästi ikkunan luo, joka oli raollaan, niin ettei lintu ollut löytänyt tietä ulos.