Muistan, että Julien tänä yönä sanoi minulle: "Olet rakkauteni".
Se pelästytti minua.
Tahdon etsiä kirjan, johon sisar Catherine kirjoittaa sepittämänsä rukoukset. Luulen muistavani, että eräs rukouksista Vapahtajallemme loppuu: "Rakkauteni, rakkauteni, sinä olet minun rakkauteni".
Kun Julien sanoo minulle tuon sanan, sisältyy siihen paljon kunnioitusta, paljon puhtautta, kuuliaisuutta.
Hän on luvannut, ettei hän enään suutele minua. Vielä olen pyytänyt, ettei hän tulisi ennenkuin torstai-yönä. Olen väsynyt, en voi aina puhua, en edes vaikka olen niin onnellinen. Tahdon nukkua.
25 p:nä heinäkuuta.
Ystäväni on lystikäs.
Kaikkein yksinkertaisimpia sanoja sanoessaan hän katsoo niin oudosti.
Tänä yönä hän sanoi minulle:
— Ah! armas pikku siskoni, kuinka rakas kätenne on kostea!