"Minä lahjoitan sinulle maailman sekä maailman seudut, niin ihanat, että niistä unelmoiminen ainaiseksi herpaisee tarmoni.
"Minä uhraan sinulle myöskin, ikivanha Amor, nuori Eros, maailman kaikki kaupungit ja kaupunkien kaikki rakennukset, aina siitä pelottavasta temppelistä alkaen, jonka Simson kukisti rakkaudesta sinuun, Amor.
"Minä annan sinulle tulen sekä kaiken veden, sen veden, johon Leander kuoli, sen veden, joka otti vastaan Ariadnen ja Calypson kyyneleet ynnä Tristanin veren, hänen, joka kuoli meren rannalle.
"Minä lahjoitan sinulle myöskin kaikki lorisevat hopeapurot, jotka saavat maan kesällä nauramaan ja iloitsemaan.
"Minä uhraan sinulle kaikki silmät, kaikki kasvot, kaikki katseet — kierot katseet, hurjat, alasluodut, pakenevat katseet — ne jotka piiloutuvat silmäluomien taakse kuin aurinko laulavaan avaruuteen; silmät, jotka ovat voitetut kuin urho, jonka hopeainen olkapää koskee maata, ja silmät, jotka loistavat voiton-ilosta kuin kahden väkevän käsivarren heiluttelema tulisoihtupari.
"Minä lahjoitan sinulle myöskin kaikki intohimojen hurjuudet, kaikki rikokset, kaiken vihan-veren tahraamat tikarit, kuolettavan kiukkuruohon, mehulla täytetyt pikarit, myrkytetyn sormikkaan ja ruusun, nenäliinan, jonka Desdemone kadotti, miekan, jonka Hippolytos antoi Phaidran käteen, sekä, muistoksi ritari-ajalta, rakastajan lämpimän sydämen, joka annettiin rakastajattarelle syötäväksi.
"Ja minä uhraan sinulle, Amor, viimeisenä ja kauneimpana ruusuna, jonka ääni on alati herkkätuntoisia korviasi ihastuttava, polttavimman, hekumallisimman soinnun, joka ei ole parvekkeelta kuuluva Julian ääni eikä Iphigeneian hellä valitus, vaan jumalallinen kullan helinä kietovan ketjun katketessa Salambôn jalkain ympäriltä…"
15 p:nä elokuuta.
Neitsyt Marian taivaaseen astuminen. Suitsutusta, kynttilöitä, hymnejä… Juhlamenojen aikana vapautuu hurmaantunut sieluni.
Pidän kättä sydämelläni, luulen pyörtyväni ja sanon Jumalalle: