On hauska puhua itsestään, mutta Julien ei ole tarkkaavainen, luulen ma.
Joskus kerron hänelle kaikki mitä ajattelen ja tunnen, ja kun lopetan, niin katson häneen, suuren ilon huumaamana, huomatakseni mitä hän ajattelee, mitä hän ehkä vastaa; mutta hän ottaa käteni, suutelee sitä hellästi ja sanoo:
— En tiedä mitä kerrotte, olen kuunnellut äänenne sointua…
17 p:nä lokakuuta.
Pieni musta tyttö Haitista on tullut luostariin. Nunnat siellä kaukana ovat puoltaneet häntä, hän on täällä tämän päivän, sitten hänet lähetetään Nîmesissä olevaan pensionaattiin. Me tungettelimme hänen ympärillään. Hän on aivan musta. Hän on kolmentoista vuoden ikäinen, puettu tummaan pukuun, pieneen kaulukseen ja huopalakkiin, jossa on punasinerviä nauhoja. Kaulassa hänellä riippuu hopeainen mitali taivaansinisestä villasesta nauhasta. Hänen nimensä on Bénédicta. Hän puhuu hyvin somasti ranskaa; joka sanan sointu on kuin pitkä nöyrä rukous. On kuin hän olisi puhuessaan polvillaan, ylöskäännetyin kasvoin.
Hän on hyvin hiljaa ja hän tuntuu olevan kuin lamautunut; näyttää siltä kuin meidän vahva uskomme olisi lamauttanut hänen kaikki voimansa. Tuntuu kuin häntä olisi lyömällä opetettu tuntemaan Jumalaa, ja nyt hän on kiltein meistä kaikista. Minun käy häntä sääli; hän puhuu maastaan ja entisistä oloistaan, hän sanoo: "valtias, orjat, neekerit".
Hän on hyvin liikutettu, hyvin ylpeä siitä että hän on nuori katolilainen tyttö.
Hän on lempeä ja kärsivällinen, ja hänen kasvonsa ovat kuin villin häijyn apinan kasvot; eikä hän milloinkaan tule muuttumaan muun näköiseksi. Hänen hiuksensa ovat kuin paksu villa, hänen suuret pyöreät poskensa kiiltävät, ja hänen silmäinsä katse on hyvä, mutta muistuttaa sentään hieman tiikeriä.
Hän on nöyrä ja pitää aina tarkasti huolen itsestään, ettei vaan tekisi mitään sopimatonta.
Miten olet tunnollinen, Bénédicta! Olet aina varuillasi itsesi suhteen, sinussa ei ole lainkaan kapinanhenkeä, — mutta minun mielestäni se on häpeä, — ja minä punastuin aamulla nähdessäsi sinun, kuten meidänkin, maistelevan pieniä vedessä keitettyjä papuja paksuilla huulillasi, jotka ovat imeneet mangon hedelmää, mangon hedelmää, josta eniten pidät, josta olet kertonut, muskottimangon, joka on vihreä ja, kuten sanot, sulaa suussa.