"Olen täynnä liinavaatetta ja ajuruohoa, ja ja'an myöskin rauhaisuutta ja onnea…"

Puutarhassa oleva kaivo sanoo:

"Täällä olen ympyriäisenä ja syvänä, kootakseni onnea".

Pienet narisevat ovet, jotka kaikki ovat vernissalla siveltyjä, ja valkoiset portaat, kirkkaat ikkunat ja elämänlanka ajattelevat: Me olemme tällaisia, jotta rauha vallitsisi ympärillämme, tulisi ja menisi, nousisi ja laskisi.

Ja näyttää siltä kuin pieninkin naula talossa kuultaisi päivänpaisteesta ja sanoisi: "Minun toimenani on pitää kiinni onnea, onnea…"

20 p:nä lokakuuta.

Äiti prioritar kysyi minulta:

"Tyttäreni, ettekö nyt voi lähestyä pyhää pöytää puhtain sydämin? En puhunut kanssanne siitä, tahdoin antaa omalletunnollenne ja mielikuvituksellenne aikaa levätä, mutta nyt näyttää siltä kuin…"

Vastasin:

"Kyllä, äitini".