25 p:nä lokakuuta.

On hetkiä, jolloin Julien ei edes tiedä, mitä hän sanoo. Hän ei tahdo että jään luostariini. Hän puhuu minulle kiihtyneesti, ponnistellen, tuskaisen kekseliäästi. Hän pyytää rukoillen. Hän sanoo:

— Tule! älä jää tänne; et voi jäädä tänne; olet ylpeä ja sydämesi on tulesta, tule; jonakuna päivänä ei minun elämäni ole sinulle enää kylliksi, sinulle ei ole kylliksi se, mitä olen sinulle näyttänyt henkisen rakkauden ihmetarhasta, ja toisia tunteita herännee sielussasi silloin! Ja myöhemmin, kun et enää ole näin nuori, kun ihanuutesi ja ilosi eivät enää ole näin lapsellisen heikkoja eikä katseesi enää pehmeä kuten tähtien valaisema lumi, näet ehkä nuorten miesten, joiden epäjumala olet ja joiden tunnot täytät tuskalla, kerjäävän sydäntäsi, joka ei enää ole niin herkkä, hurmautuvan kasvojesi kauneudesta ja koettavan aavistaa kaikkea mitä olet tuntenut ennenkuin heidät kohtasit?… Ja olet todellakin tuntenut ennen heitä paljon.

"Laskevan auringon säteitä on tunkenut silmiisi, jotka säteilevät sydämesi tulta. He polttavat itsensä niiden voimakkaaseen liekkiin.

"Ja kun he ovat käyneet maailman ihanimmissa paikoissa, juoneet oranssien katkeruutta, tunteneet hurmaavaa yksinäisyyttä, ja nähneet Malagan señoritoja haavemaisten taivasten alla, tulevat he aina vaan tyytymättöminä takaisin katsoakseen sinun silmiisi, joiden katse on viehättävä ja tumma kuin matala sali valoisassa linnassa…

"Sinulla on mielikuvituksessasi jotain jota ei kellään toisella ole — korskuvia sotahevosia, joiden päässä on kultaiset päitset ja jotka ovat aina valmiina syöksymään yli päivänkoitteisen kanervikkokankaan suoraan jumalaiseen aurinkoon.

"Tietämättäsi sinä kiusaat meitä, siksi että valehtelet, ja se on voimasi.

"Eräänä iltana luulemme saaneemme kylliksemme sinusta, sillä myöskin toisilla naisilla on hienot hiukset ja pienet lämpöiset kädet, mutta tulemme takaisin, joskin vaan saadaksemme tietää millä elämän hetkellä voit sanoa meille totuuden.

"Tulemme jälleen siksi, että sinä paremmin kuin yksikään toinen tiedät kuinka suurta ja ihanaa lempi on, ja kuinka siihen sisältyy koko elämä.

"Eikä edes niin suuri rakkaus ole riittävä sinulle!