Ja kun olen heikko ja väsynyt, epäilen hieman koko maailmaa, pelkään.
En ollut koskaan peloissani sinun kanssasi…
20 p:nä joulukuuta.
Melkein joka aamu tulee äiti prioritar luokseni kirje kädessä ja sanoo minulle:
— Kas tässä kirje; pyydän teitä, pieni rakas tyttöni, pyydän teitä ettette avaa sitä. Antakaa sen jäädä minulle, niin hävitän sen…
Olen heikko, olen vuoteenomana, ja priorittaren katse vallitsee minua kokonaan, saa minut tekemään uhrauksen. Vastaan, samalla kuin sieluni murtuu ja kuolee:
— Äitini, tehkää miten tahdotte…
Ja tartun kiinni hänen käsivarteensa molemmilla kylmillä käsilläni.
Painan pääni alas, itken, ja hän suutelee hiuksiani…
4 p:nä tammikuuta.
Elämä vaihtelee, on olemassa onnettomuuksia, jotka ovat vielä suurempia kuin minun.