Harmi kääntyi puoleeni ja ojensi päätään mikäli vain marhamintaa riitti sekä virkkoi: "Olen nimeltäni Virkku, minua pidetään kauniina ja käytetään ainoastaan herrasväen omissa ajoissa. Väliin neitoset kahden minulla ajelevat kepeissä turunkärryissä, väliin ratsastavat ja kaikki minua hyväilevät. Tallirenkikin on suosijani. Tuletko sinä asumaan tuossa seinän takana?"

"Niin lie tarkoitus", vastasin.

"Hyvä on, toivon vain, että olet siivo naapuri. En pidä sellaisista, jotka näykkivät".

Samassa pisti toinen hevonen päänsä esiin pilttuun toiselta puolen. Sillä oli korvat taaksepäin taipuneet ja silmät oikein ilkeän näköiset. Se oli suurikasvuinen, ruskea tamma, pitkä hoikkanen kaula, — venäläistä rotua — ja se katseli minua tuikeasti virkkaen: "Vai sinä se olet, joka karkotit minut pilttuustani, varsapahanen tuommoinen. Kaikkien takia sitä sitten täytyykin kodistaan lähteä!"

"Pyydän anteeksi", vastasin minä, "en ole ajanut ulos sinua enkä muita. Tähän minut ajaja asetti ja täällä olen nyt, ei auta. Mutta mitä siihen tulee, että olisin varsapahanen, niin suvainnet huomata, että olen nelivuotias ja siis täysi hevonen. Enkä ole ennen riidellyt kenenkään kanssa, en oriiden enkä tammojen, ja pyydän nytkin saada olla rauhassa".

"Hyvä, saadaanpa nähdä, rehenteli tamma. Vähän kai minä rupean sinun, lapsen, kanssa sanasotasille."

Minä en vastannut mitään.

Kun tamma iltapäivällä vietiin ajoihin, kertoi Virkku minulle siitä yhtä ja toista.

"Seikka on semmoista, että tuolla tammalla on ilkeä tapa repiä hampaillaan ja näykkiä ja siitä sille on 'Näykin' nimi annettukin. Kun sitä pidettiin tuossa sinun pilttuussasi tapaili se myötään salakähmäisesti milloin ketäkin purrakseen. Kerran se puri tallirengin käsivarteen verihaavan ja talon neitoset, jotka ennen tavallisesti pelotta tulivat luokseni tuoden sokeria tai leipää, eivät enää uskaltaneet tulla koko talliin. Nyt ehkä taas tulevat, jos sinä pysyt siivolla etkä pureksi".

"Minä en pureksi muuta kuin heiniä ja kauroja taikka mitä muuten saan ravinnokseni enkä ymmärrä, mikä ilo siinä on näykkiä ihmisiä".