"Minulla on eri joululahja lapselleni", kuiskasi lääkäri vaimollensa ja osoitti pientä kääröä, joka vielä riippui puussa.
"Johan minä sain kylliksi paljon lahjoja joulun-aattona", sanoi Niina vakavasti.
"Niin, mutta eihän sinun pidä kuitenkaan jäädä ilman tämmöisenä päivänä", sanoi Rolf. "Pitäisikö sinun vaan seisoa ja katsoa valmista, kun muut availevat pikku kääröjänsä."
Niissä sanoissa oli jotakin, joka loukkasi syvästi Niinaa. Oliko hän sitte todellakin niin itsekäs, ett'ei ollenkaan voisi olla muistamatta itseänsä ja olla onnellinen ainoastaan toisten ilosta.
Kun lääkäri iltasella tuli hänen luoksensa makuuhuoneesen, oli hän nukkuvinaan — mutta Rolf huomasi, että Niina itki, pää tyynyjen sisällä.
Se kirveli Rolfin sydäntä. Miten onnistumaton oli koko tuo lapsijuhlan puuha! Sehän luonnollisesti vaan jälleen herätti kaipauksen ja äitin-aistin, joka nyt oli hänessä nukuksissa!
Rolf ei osannut sanallakaan lohduttaa vaimoansa; sillä olihan sama asia suruna hänelläkin.
Mutta jotakin oli tehtävä hänen huvitukseksensa, hankittava hänelle enemmän toimittamista. Hän oli liian paljon yksinänsä — olihan Rolf itse aina toimissaan eivätkä he juuri sanottavasti seurustelleet muiden ihmisten kanssa. Rolf ei mielellään lähtenyt pois illoin; hänelle karttui yhä enemmän sairaita, niin että lakkaamaton työ alkoi jo käydä vaivaksi, vaikka hän vielä oli paraassa ijässään. Ainainen, ankara työ niin nuoresta alkaen, että muut lapset vielä silloin ovat leikkien varassa, ja kaikenlaiset kärsimiset paraana kasvu- ja kehitys-aikana olivat heikontaneet luonnostaan vahvan terveyden; usein tapasi hänet suuri väsymys ja välistä alkoi kuulua sydämmestä outoja oireita, jotka häntä hyvin huolettivat. Hän tunsi, että hänen täytyi olla varovainen; ja kuitenkin — voiko hän sentähden tuomita lapsen aina istumaan kotona ja olemaan ilman kaikkia huvituksia, jotka olivat luonnollinen tarve hänen ikäisillensä!
Siitä päivästä alkoi Rolf käyttää vaimoansa vieraisilla muutamissa perheissä, joiden lääkärinä hän oli ja joissa vietettiin suuria pitoja. Niina sai hankkia useampia pukuja, hän oli iloinen ja hurja tanssissa kuin nuori tyttö, häntä imarreltiin ja suositeltiin vähäsen, miehensä suureksi mielihyväksi, juuri sen verran, että hänellä oli hupaista.
Mutta lääkärin sydäntaudin merkit lisäytyivät; kun Niina eräänä iltana pukeutui pitoihin, makasi hän suruisena sohvallaan, mietiskellen, mitä hän sitte antaisi vaimollensa korvaukseksi, kun kerran ei enää jaksanut käydä vieraissa hänen kanssaan.