"Jos sinusta näytän rumalta, et saa katsoa minua ollenkaan", sanoi hän, tahtoen päästä irti.
"Sanopas, — oletko voinut oikein hyvin viime aikoina?"
"En oikein, ehkä — mutta — —"
"Miksi et ole puhunut minulle?"
"Minä en tohtinut. Minä tiesin, että sinä silloin heti kieltäisit tanssimasta".
Rolf kuiskasi hänen korvaansa jotakin, joka sai koko hänen muotonsa loistamaan ilosta ja kainosta onnesta.
"Luuletko?" kysyi hän samoin kuiskaten.
"Minä tuskin uskallan toivoa vielä", sanoi hän, nousi ylös ja työnsi vaimonsa äkisti luotaan. Hän näytti liikutetulta ja hänen silmissään kiiluivat kyynelpisarat.
"Kaikki pidoissa käymiset ainakin saavat nyt toistaiseksi jäädä", sanoi hän.
Rolf kääntyi sitte jälleen vaimoonsa päin, veti hänet luoksensa ja syleili häntä innokkaasti.