Hän sanoi itse synnynnäisen vaiston ohjaavan käytöstään eri tilaisuuksissa. Ehkäpä kokemuskin vaikutti sen, että hän juuri tässä tilaisuudessa antautui vilpittömimmin vaistonsa valtaan.
Pahaenteiset askeleet etenivät tällä kertaa.
He olivat, onnekseen, erehtyneet niiden suhteen kumpikin.
— Se on se omatunto, näes… alkoi Olli.
— Mutta kyllä sinä aina oletkin ketterä seuraamaan, ilkkui Taneli. — Antaisit kerran odottaa tai sanoisit jyrkästi: en tule! Talon vierasvaraisuutta pitäisi kunnioittaa.
— Tuota, veikkonen, sinä käsität minut väärin.
— Joko taas?
— Jo. Minä, tuota, en kiirehdi lähtemään sen vuoksi. Ehei! En minä nyt niin tohvelin alla ole…
— Mutta olet kuitenkin!
— No, veli… Minä, näes, kiirehdin sinun tähtesi ja — miksei — juuri vierasvaraisuuden, talon kunnioittamisen tähden.