"Eihän se poika mitään pahaa tarkoittanut…"
"Jaa mut mine sano, at sine anta nyt selkä sen! Ja teke sine töö ja maka sine öö, — mut parempi ihmisi et sine saa söö…!"
"Itse sinä ihmisiä syöt…", ajatteli Tuomas mutta sanoa ei hän sitä olisi voinut, siksi oli hän liian arka ja hyväluontoinen. Mutta kotiin tultuansa oli hän niin kiihdyksissä, että tosiaankin vähällä oli panna täytäntöön tehtailijan määräyksen selkäsaunasta…
"Sinun tähtesi, hiton poika, saapi tässä kaikenlaista mieliharmia", murisi hän.
"Kun on niin typerä että ottaa sen harmiksi", vastasi Mari. "Anna vaan pojan olla rauhassa, sillä siinä asiassa hän ei pienintäkään pahaa tehnyt! Kun sanoo sen mikä on totta ja oikeata, niin ei ole mitään syytä perästä päin pahoitella."
"Tarvitsiko sen nyt mennä sitä sille ryökkynälle sanomaan."
"Sillehän se juuri oli sanottava. Tee aina niin Eljas, jos tahdot miehestä käydä — se on äitisi neuvo!"
"Yllytä tuota vielä…"
"En yllytä, — opetan! Sinäkin olet aina valmis takana päin sättimään herroja ja kapitalisteja, vaan kun sitten joskus sattuu hetki, jolloinka pitäisi ja olisi tilaisuus sanoa niille totuus vasten naamaa, niin silloin pistät nyrkit housun taskuun ja pokkuroit vaan että kyllähän minä… Sellainenko se miestä somistaa?"
* * * * *