"Mikä sinun nimesi on?"
"Viija."
"Tahdotko vähän makeisia?"
"Kiitoksia." —
Helvi jakoi loput, joista sairas ei huolinut, toisille lapsille, jotka kaiken aikaa arkoina pysyttelivät nurkassa.
"Eikö äiti nytkään ole kotona?"
"Kyllä se kohta tulee, — läksi vaan viemään Kuitun-Maijan lainaleipiä pois."
Kun ei äitiä kuitenkaan kuulunut tulevaksi, sanoivat vieraat lapsille hyvästit ja Helvi lupasi tulla huomenna uudelleen.
"Jää nyt hyvästi siksi, Viija kulta!"
Helvin mieleen oli kokoontunut niin paljon uusia, voimakkaita vaikutteita, ettei hän voinut olla kotimatkalla puhumatta niistä lääkärille, joka hymyillen kulki hänen vierellään ja näytti antavan hyväksymisensä hänen jokaiselle sanallensa.