"Hyvinhän se: taloonsa jääpi jo kahdeksanneksi vuodeksi."
"Siinä se on tyttö! — Muistuu vielä monasti mieleen lapsuusajan leikit —"
Eevan vanhettuneille kasvoille lensi valoisa ilme ja hampaaton suu hymyili lämpöisesti. "Te kun olitte aina niin sopusointuiset."
"Oltiin."
Aliinankin silmiin nousee kauvan kateissa ollut loiste.
"Onko Hemmi kirjoittanut?"
Se kysymys karsii osan Eevan iloisuudesta.
"Eipähän se kilometriherra välitä kirjoittaa…
"Vaan mikäpä sillä! Hyvin kai se toimeen tulee, jos vaan malttaa pysyä erillään kapakoista." —
"Nehän ne ovat kaupunkilaiselämän ainaisena ansana."