"Minä tässä jo tuonnottaisin, kotitalolla käydessäni, kysäsin Kumpulan
Maijaa. Eikä se tahtoisikaan kun kuusikymmentä markkaa."
"Sitäkö joka viime vuonna palveli Kolulla?"
"Sitä."
"Ei tule sitten mitään, hyvä mies. Sellaista vetelystä, joka kulkee aina naama noessa ei talo kaipaa!" —
Aliina oikein tulistui. Hän otti oikein loukkaukseksi miehensä salaiset, tarpeettomat puuhat.
"Et sinä tarvitse sellaisilla asioilla itseäsi vaivata. Pitä vaan huoli omistasi."
Kalle Kustaa nauraa holautti.
"Ähä — jokos satuin taas astumaan liikavarpaillesi."
Seuraavana sunnuntaina tupsahti Selma Oijalan tupaan.
"Terveisiä kirkolta! Tulin käymään, kun kuulin käsketyn."