"Se on siis päätetty!" sanoo Terho iloisesti nousten kiveltä.
"Niin, mutta —"
"Vai vieläkin vastaväitteitä! Olihan meidän ohjelmamme niin lyhyt jo ilmankin, ja jos siitä nyt vielä tingitään puolet pois, niin —"
"Eihän siitä toki puolia tingitäkään!" nauraa Anna.
"Ja kun se ei olisi omani…" jatkaa hän hetken kuluttua epäröiden.
"No mutta sehän se juuri mieltäkiinnittävää onkin! — Vaan jos se teistä on vika, niin voittehan lohduttautua sillä, ettei sitä kukaan tiedä —"
"No olkoon sitten herran nimessä!" —
Kun karkeloiva joukko jälleen pysäytetään, näyttävät toiset vilkastuvan ja kyselevät uteliaina toisiltaan: "saadaanko täällä vielä muutakin kuulla?" —
"En minä sen opettajan saarnoja enään viitsisi kuunnella", tokaisee eräs syrjäkylän renkimies, vaan kun hän näkee Annan verkalleen nousevan koivujen ympäröimälle kivelle, huudahtaa hän äänekkäästi että kenttä kajahtaa:
"Ka tytöthän täällä nyt puhheita pitävätkin!" —